Category Archives: Inka

Viikonlopuksi lähdin Kiiran kanssa alkukotiin. Samalla testailtiin kaverilta saatuja oikeita autovaljaita, ja ne kyllä menivät ainakin päälle paljon helpommin kuin nuo pentuvaljaat mitkä Kiiralla on ollut..

Ja kyllähän ne toimivat ihan käytännössäkin:

Käytiin lauantaina vähän lähimetsässä käveleskelemässä ja Kiira oli aivan innoissaan kun pääsi sammalmättäiden väliin poukkoilemaan :) Kiira löysi jostain kuusen alta muovisen mukin ja toi sen melkein minulle! Heittelin mukia pariin otteeseen ja kyllä se melkein aina siihen lähistölle tuli takaisin :) Ei Kiira ihan vielä tunnu noutamisen ideaa hoksaavan, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa..

Mentiin myös käymään Oulujoen rannassa ja Kiira räpisteli onnessaan rantavedessä, oli niin tohkeissaan että säntäsi sitten jopa ihan kunnolla veteen – ja kävi uimassa!! :D Olikin nimittäin sen verran syvää että piti uida rantaan. Eikä tuntunut menoa hidastavan. Säntäsi siskon taloonkin sisälle kun siellä oli teinejä ovenraossa, pikkaisen hävetti hakea märkää koiraa sieltä takaisin… Siskon mies oli saanut kaadettua hirven, käytiin sitäkin vilkaisemassa kun miehet sitä nylkivät tallissa. Hieman meinasi Kiiraa se pelottaa, vaikka selkeästi uteluttikin. Mutta lisää luita siis Kiirallekin luvassa, jee! Ja setä jo suunnitteli että ensi syksynä lähdetään sorsametsälle kun on kerran noutava koirakin :)

Illalla käytiin taas saunassa ja pesin Kiiran samalla. On se niin rassukan näköinen märkänä:

Hieman piti haukahdella saunassa, eikä se siellä kauaa viihtynyt kuumuudessa. Hiustenpesuun se olisi halunnut osallistua, tuli alle niin että sai shampoota naamaansa eikä ollut moksiskaan :D On se hölmö kaveri. Meni sitten lopulta kiltisti kylppärin matolle torkkumaan ja odottelemaan.

Inka tuntuu pelkäävän Kiiraa enemmän kuin Kiira Inkaa sen viime viikonlopun insidentin jälkeen. Ei olla päästetty niitä nyt lähelle toisiaan, Kiira on katsellut keittiöstä kompostikehikon takaa kun Inka on epäluuloisena hiippaillut sisään ja ulos. Inkalta pitäisi leikata kyllä kynnet, jos se vähän ehkäisisi vastaavia onnettomuuksia jatkossa :/ Pihallakin Inka sähisi ja moukui kauempana kun Kiira olisi halunnut häntä heiluen mennä tervehtimään. Ei tainnut paljoa oppia viime kerrasta…

Tänään sunnuntaina käytiin iltapäivällä Valkeisilla treffaamassa Leeviä ja Riimiä. Kiira oli taas kuin karvapallo-ohjus, sinkoili pitkin ja poikin ihan tohkeissaan :)

Tehtiin Kiiralle myös vähän harjoitusta damin kanssa, voisi jatkaa harjoittelua kotonakin ja lähtä tosiaan ihan alkeista. Että damista kiinnostumisesta palkitaan ja siitä lähdetään pikku hiljaa vaikeuttamaan hommaa. Illalla Kiira onkin ollut aika väsynyttä tyttöä, viimeiset silmätipatkin sain laitettua suht kivuttomasti. Huomenna saakin alkaa antamaan toista matokuuria, kun viikon päästä saadaan toiset rokotukset. Ja keskiviikkona pentukerhoon! :)

Kiiralla tuli torstaina 13 viikkoa ikää täyteen, ja perjantaina oli paino yhtäkkiä humpsahtanut 7 kiloon! Hassua, koska vielä pari päivää sitten se oli 6.4kg.. :) Mutta onhan tuo kasvanut.

Perjantaina haravoin takapihaa, ja Kiira halusi ehdottomasti auttaa. Oli aivan villinä haravan takia, juoksi ympäri pihaa ja haukkui :D Fiksu koira.

Perjantai-iltana vein Kiiran hoitoon Annalle ja Leeville viikonlopuksi, koska itselläni on tänään menoa. Sitten olikin aika outo olo, kun ei tarvinut aamulla herätä aikaisin antamaan ruokaa eikä kukaan roikkunut lahkeessa koko aikaa :) Ikävä siis tuli. Kiira tuntui viihtyvän ihan hyvin, jäi onnessaan järsimään hirvenluunpalasta kun lähdin eikä huomannut mitään. Leevin kanssa touhottivat menemään, ja Kiiraa tympäisi ihan mahdottomasti kun Leevi ei päästänyt sitä maistamaan omaa luutaan. Haukkui ja urisi epäoikeudenmukaiselle tilanteelle :) Mutta sai sitten tosiaan lopulta pikkupalasen luusta ja oli sen kanssa ihan onnellinen.

Todella reippaasti oli Kiira ollut viikonlopun, ekana iltana vähän itkeskellyt mutta kuitenkin rauhoittunut nukkumaan niin, että Anna oli saanut ihan herätellä seuraavana aamuna :) Tosi mahtavaa, että Kiira viihtyi niin hyvin. Kun sunnuntaina kävin hakemassa Kiiran kotia, tuntui että se oli parissa päivässä kasvanut taas (niinkuin varmaan olikin). Hassua miten sitä ei samalla tavalla huomaa jos näkee joka päivä.

Mentiin vielä illalla käymään meillä alkukotona, missä oli taas Inka ärhäkkänä. Tyhmyyksissäni päästin Kiiran liian lähelle, ja Inka räpsäisi sitä tassulla :( Ihan kauhea tilanne, Kiira kiljaisi kauhuissaan ja tuntui ettei itsellä ollut sydänkohtaus kaukana. MINUN VAUVVA ;___; Vasempaan silmään osui, äitin kanssa katsottiin että alaluomeen tai johonkin mutta ei itse silmään. Pieni reppana :( On kyllä saanut syytellä itseään moneen kertaan, että miksi piti päästää niin lähelle. Surkeus sentään.

Se mun teoria herätysäänen yhteydestä Kiiran vinkumiseen oli sitten väärä, aamulla heräsin taas ennen kahdeksaa siihen että alakerrassa jollain oli IKÄVÄ :/ Mitenkähän sen oikeen opettais tuosta eroon, pitäisköhän mun koittaa herätä ja ehtiä alakertaan ennenkuin se alkaa vinkumaan? Surkiaa.

Tänään oli taas ihan älytön tuuli ulkona, meinas vähän palella kun seisoskeli aamulla pari tuntia pihalla odottelemassa että neiti suvaitsis tehdä asiansa :P Innostui taas kaivelemaan pihan reunalla ja ilmeisesti siinä touhussa sai kastemadon pyllykarvoihinsa, juoksi ympäriinsä ja yritti epätoivoisesti saada sitä irti (mutta ei onnistunut). Piti sitten avittaa, tuli mieleen että kyllähän mä sille matolääkityksen annoin mutta eikai niiden tommosia pitäis olla :D Ihan elävä pitkä liero oli, yyh.

Imurointi on näemmä hyvä keino rauhoittaa Kiira nukkumaan :D Tai ainakin piiloon.. Oli samantien sohvan alla kun kaivoin keittiössä imurin esille. Sainpahan rauhassa sitten siivoilla ja touhuta jos ei muuta.. Iltapäivällä pakkasin Kiiran taas valjaissa autoon ja ajelin alkukotia visitoimaan. Nyt tajusin ennen lähtöä tarkistaa ettei hihna kierry Kiiran ympärille kun se kääntyili penkillä, joten matkakin meni rauhallisesti. Reipas tyttö :)

Tällä kertaa oltiin hihnassa pihalla, ja Kiiraa vähän taisi ärsyttää kun olisi ollut niin paljon kaikkea haisteltavaa ettei tiennyt mihinpäin olisi yrittänyt sinkoilla.. Äitin ja isän näkeminen oli Kiirasta aivan ihanaa, ja sisällä piti seurailla molempia vuorotellen :) Eikä millään olisi malttanut nukkua vaikka selvästi väsytti. Pari tuntia Kiira oli yksikseen keittössä, kun käytiin kummipojan synttäreillä, ja ihan nätisti oli osannut olla. Vesikippo oli tosin kaadettu ja sen kanssa vähän leikitty, mutta se nyt on pientä :)

Inkaakin nähtiin, ja tällä kertaa Kiirakin jo kiinnostui että mikäs tyyppi se tuo on. Inka oli pihalla kun käytiin Kiiran kanssa pissalenkillä, ja alkoi taas pörhistelemään ja mouruamaan uhkaavasti kun näki meidät. Kiira veti hihnassa kuin heikkopäinen kun olisi niin kiinnostanut mennä katsomaan lähempää.. Inka alkoi sähisemään ja hilpaisi tiehensä, kun mentiin vissiin liian lähelle, mutta tuli kuitenkin kohta takaisin ja meni sisälle kyttäämään. Kiira olisi tahtonut leikkiä ja intoutui haukkumaankin vähän, Inka ei oikein arvostanut :)

Loppuillasta alkoi Kiiraakin väsyttää, ja kotimatka sujui helposti. Kotona piti tovi vähän riehua, mutta aika nopsaan Kiira kuitenkin väsähti ja kömpi tuttuun ja turvalliseen paikkaan sohvan alle uinumaan. On se aika lutuinen kaveri <3

Eilinen oli pitkä päivä. Aamulla Kiira joutui taas kohtaamaan pelottavan imurin, astianpesukone sen sijaan ei enää aiheuttanut kummempia reaktioita. Imuroinnin ajan Kiira oli keittiössä pöydän alla nukkumassa (tai ainakin piilossa), ja pysyi kuitenkin yllättävän rauhallisena.

Iltapäivällä pakkasin Kiiran häkkeineen auton perään ja ajelin alkukotia visiitille. Uusi paikka ei pahemmin tuntunut pelottavan, pihalla piti kirmailla vähän liiankin kanssa, kun naapurin pihalle asti tuli juostua :( Ja koska ulkona tihuutti sadetta niin koko koiruus olikin sitten märkä ja lisäksi ihan multainen kun hyökki kukkapenkkeihin tonkimaan. Jee. Saipahan tutustua pesuhuoneeseenkin sitten samalla kertaa :P Alkukodin keittiössä vietettiin suurin osa ajasta, ja löytyipä tuholaiselle vähän järsittävääkin.

“Namnam hyviä aivoja”

Ja tottakai käytiin katsomassa Inka-kissaa. Kaksikon ensitapaaminen oli varsin mielenkiintoista seurattavaa :D Inka oli tuolilla nukkumassa kun menin Kiira sylissä samaan huoneeseen, ensin se ei ollut huomaavinaankaan meitä, mutta sitten alkoi muutaman silmäyksen jälkeen silmät suurenemaan. Ilme oli sellainen että ei kyllä itsellä pitänyt pokka, vaikutti niin pöyristyneeltä “MIKÄ_TUO_ON? MIKSI_SE_ON_TÄÄLLÄ? o_O” Kiira vaikutti lähinnä onnellisen tietämättömältä tilanteesta :D Inka lähti hy-vin hi-taas-ti tuoliltaan hiipimään karvat pörhöllään ja häntä pullonharjana, silmät lautasina, ja tuli metrin päähän urisemaan ja mouruamaan epäluuloisena.

Tovin päästä Inka käveli jäykin askelin kauemmas ja jäi kankeana tuijottamaan sohvan taakse nukkumaan mennyttä Kiiraa :) Hupaisaa. Myöhemmin se tuli keittiön oven taakse samoin elkein, kun Kiira oli keittiössä. Kauhean kiinnostuneelta vaikutti, vaikka pitikin isotella. Ei uskallettu päästää ottamaan vielä kovin läheistä kontaktia, kun Inka on niin äkäinen neiti ettei siitä tiedä mitä se tekee.

Illalla kotona oli taas riehujainen päällä, ja Kiira vetäisi vajaan possunkorvan kitusiinsa ennenkuin ehdin ottaa sen siltä pois. Olin melko järkyttynyt, kun taisi nielaista melko ison palasen, mutta Kiira ei ollut moksiskaan, haisteli vaan paikkoja että oliskos lisää? Tsiih. Ei tosiaan ollut tarkoitus antaa sen niin paljoa sitä syödä :( Huomasin myös ensimmäiset tuhotyöt keittiössä, yhdestä seinänurkasta oli järsitty tapettia irti. Ompa mukavaa, pääsee tapetoimaan ennenkuin täältä joskus muuttaa pois… Ja tietenkin ostamani karkoteaine ei toimi ihan yhtään x(

Tänään sunnuntaina punnitsin aamulla Kiiran painoksi noin 5kg, se on siis ehkä sittenkin kasvanut! :D Vaikea itse uskoa vaikka muut ovatkin niin väittäneet. Päivällä harjoiteltiin vähän taluttimessa oloa, vaikka Kiirasta olisi ollut kaikkein kivointa vaan purra talutinta :/ Ja kauhea kutka tuli mukamas pantaosasta kun piti niin paljon rapsuttaa. Imuroin tänään myös keittiön, ja Kiira oli asiasta aivan järkyttynyt, ei uskaltanut pitkään toviin tulla keittiöön ollenkaan tuon jälkeen. Piti juustolla houkutella ja näyttää ettei siellä ole mitään pelottavaa. Kiira sai myös kaapista uuden kaverin, jota oli mukava järsiä.

Illalla Kiira veti taas hirveät hepuliraivarit ja riehui ympäriinsä. Sohvalle yritti koko ajan, roikkui vaatteissa, puri varpaita, näykki pohkeita ja sormia ja ja ja … Kauhea läähätys oli lopulta päällä, sillä menee ihan överiksi koko homma :( Rauhoittuukohan tuo tuosta vielä joskus, toivon todellakin. Ei ole nimittäin helppoa tämä.