Missä me ollaan ja oonks mäkin siellä?

Heipparallaa, elossa ollaan! Jotenkin kummasti vaan on taas jäänyt blogi hyllylle pölyttymään, köh. Olihan mulla tuossa keväällä jo useampikin postaus koneella valmiiksi (tai ainakin osittain) kirjoitettuna, mutta kun en tajunnut varautua ja esim. kirjoitella suoraan tänne blogiin draftiksi niitä niin nehän meni sen siliän tien kun läppäri sanoi sopimuksensa irti ja kuoli käsiin. Meni aika paljon kaikkea muutakin kivaa ja/tai tärkeää siinä samalla, niinku esim. tammikuulta kaverin ottamat aivan ihanat kuvat Kiirasta, joita ei ollut (alkuperäisessä koossa tahi laadussa) tallessa missään muualla :( Voi kunpa olisin tiennyt. Nyyh.

*pieni hiljainen hetki*

Mutta minkäs teet. Tarkoituksena olis koittaa takautuvasti vähän kuroa umpeen tätä vuotta alkaen tuolta huhtikuun alusta, onneksi omin käsin otetut kuvat oli sentään vielä kameran muistikortilla jemmassa (huraa joskus on näköjään hyvä juttu olla laiska), joten niistä joitamia tulee varmaankin tänne sitten postailtua. Lisäilin Taikasta uuden kasvukuvan, neiti on jo ihan iso. Ja niin kaunis <3 Ollaan viikon päästä menossa mätsäriin taas harjoittelemaan näyttelyhommia, kun innostuksissani ilmoitin Taikan Kajaanin tamminäyttelyyn jo monta kuukautta sitten. Jännittävää. Meidän syksyn aktiviteetteihin on kuulunut myös tokoilu (oon aivan monttu auki miten nopeasti penska on oppinut seuraamisen alkeet, mitä on tämä, voiko tää olla näin helppoa?), rally-tokoilu (ehdittiin käydä jopa 2 kertaa ennenkuin Taika aloitti juoksut) ja eläinlääkärillä juokseminen. Viikko juoksujen alkamisen jälkeen Taika alkoi nimittäin köhiskellä/kakoa kurkkuaan, mutta se ei sitten mennytkään ohi. Kahdesti on käyty verikokeissa ja keuhkoröntgenissä ja antibioottejakin syöty yli kuukausi. Ja siihen lisäksi vielä parit matokuurit. Mutta nyt on ollut köhimätöntä aikaa jo kohta 3 viikkoa, joten voinemme ehkä iloita varovaisesti siitä että mitä-se-sitten-olikin on mennyt ohi. Joulukuun lopussa pitää kuitenkin mennä vielä käymään kontrolliverikokeissa, koska näissä aiemmissa oli eosinofiiliarvot koholla.

Kiiran kanssa on hölläilty ja pidetty tarkoituksella taukoa agilitystä, koska hänen korkeutensa ei lajista tuntunut kesälläkään kovasti perustavan. Sen sijaan ollaan kuljettu rally-tokossa ja siellä on ollut aivan hirmukivaa. Odottelen intopiukassa lajin virallistumista että päästään kokeisiin, Oulun seudulla ei ehdi ennen toukokuuta olla niin montaa epävirallista koetta että kannattaisi niihin osallistua, koska vain luokkanousutulokset siirtyvät Koiranettiin. Ja oishan se kiva että siellä näkyis ne kaikki. Kiira on niin huippu että kunhan saan omat käpäläni pidettyä kurissa ja pääni kasassa, niin saadaan varmaan alokasluokka aika samantien taputeltua alta pois. Tosin ehkä pitäis harjoitella myös ilman nakkeja, sitähän ei tiiä alkaako se ilman niitä millekään! Mutta reeneissä on ollut kivaa, ja sitä lähin hakemaankin, joten siltä osin syksyn tavoitteet on hyvinkin saavutettu jo.

Laitetaanpa loppuun vielä mielenvirkistyskuva Taikasta, kun se on NIIN KAUNIS (ahhaha)

Nuuskamuikkunen

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Post Navigation