Taas on yksi hektinen päivä Kiiran kanssa takana. Se ilmeisesti aamulla aina herää kännykän herätysääneen ja alkaa vähän sen jälkeen vinkumaan, koska sama toistui tänäänkin vaikka herätys oli eri aikaan. Hitto :/
Käytiin pariin kertaan kiertämässä lähimaastoa pihan ulkopuolella, 20-30min päivällä ja illemmalla hitaaseen tahtiin. Kyllä se vissiin alkaa pikkuhiljaa tajuta että vetäminen ei hirveesti kannata, kun jään paikalleni se kääntyy monasti katsomaan että “no mihis sää jäit?” :)
Nähtiin päivällä taas siilejä, jopa kaksin kappalein. Ensimmäinen taisi kyllä olla joko varsin syvässä unessa tai sitten raato, kun se ei liikkunut yhtään. Jälkimmäinen himmaili tuossa naapurin pihan edustalla ja Kiira oli ihan kauhuissaan, kun se rapisteli lehtikasassa ja tuhisi. Kiira haki taas minusta turvaa, reppana.
Kun päästiin kotipihalle turvaan, niin sille piti ihan haukkua! :D Hölmö koira. Kävin ottamassa hurjan peloittavasta siilistä kuvankin:
Myöhemmin toisella reissulla Kiira vähän pelästyi vastapäisen talon pihalla haukkunutta koiraa, ja piti taas kivuta syliin turvaan. Tiellä kulkevat ihmisetkin pistivät jännittämään, koitin kovasti vetää Kiiran huomiota itseeni (juustolla) että se unohtaisi moiset häiriötekijät. Kovasti oli kuitenkin reipas taas noin muuten. Parkkipaikan läpi kulkeminen on tosin aina hieman haastavaa, eilen siellä oli ihania lätäköitä missä olisi pitänyt saada hyppiä ja pomppia, ja tänään tuulen mukana lentelevät lehdet rahisivat niiiiin mielenkiintoisesti..
Sisälläkin koettiin taas ikävyyksiä kun otin imurin esille, “taas tuo inha kapistus!” Kiira viettikin imurointiajan mahdollisimman kaukana keittiössä pöydän alla turvassa maaten. Ei kyllä taas uskoisi että täällä on muka siivottu, siisteys kesti ehkä noin kaksi tuntia, josta Kiira nukkui ensimmäiset 1,5 tuntia… Huoh. Mutta tää on nyt tätä. Keittiö pitänee putsata huomenna, ei viitsinyt alkaa stressaamaan Kiiraa enempää.
Sohvalle ja pöydille hyppiminen olisi niin mieluisaa, ja kieltoja ei Kiira paljon kuuntele. Heti uudestaan! Jee! Pois töniminen vain innostaa sitä enemmän, samoin vedellä suihkiminen, tänään otin kokeiluun tuollaiset koulutuslevyt joita nakellaan lattialle. Ensimmäiset pari kertaa tuntuivat toimivan, mutta sen jälkeen pikkuriiviö nappasikin levyt suuhunsa ja kantoi pois. Hoh, ei vissiin paljoa sitten pelottanutkaan :P On se sitten ihanan kovapäinen <3 Pitää koittaa hokea itselleen, että se on ihan vauva vielä, kyllä se siitä oppii.. Ihan varmasti oppii. Osaa jo poseeratakin, kunnon passikuvailme näemmä aina :D
Ja ainaskin se alkoi äsken ihan itse keittiössä nukkumaan kun laitoin portin kiinni ja seisoskelin tovin täyttämässä ristikkoa vieressä. Kun olin lähdössä, kävi vaan katsomassa että “jahas sääkö meet” ja meni takaisin pöydän alle, kops ja Z. Muutenkin on jo vähän malttanut olla yksinään toisessa huoneessa lelujensa kanssa ihan oma-aloitteisesti eikä ole ihan koko aikaa pyörinyt jaloissa. Alkaiskohan se pikkupikkuhiljaa vähän itsenäistymään? Hope so.
