Tänään on sujunut jo hieman paremmin, ja olo on ollut itselläkin hieman rennompi. Yöllä tuli tosin failattua, kun alunperin oli tarkoitus nukuttaa Kiira häkissä hieman kauempana sohvasta, mutta sepä keksikin alkaa uittamaan tassujaan vesikipossa ja molskis ja loiskis ja sanomalehdet uivat vedessä ja Kiira vinkui surkeana siellä märkyyden keskellä. Sorruin päästämään sen sitten häkistä poies ja yön se nukkui sohvan alla / sohvan vieressä. Aamulla alkoi hyppimään sohvaa vasten, joten unet jäivät itsellä taas kerran lyhyiksi. Matolle oli käynyt pissaamassa jossain vaiheessa yötä/aamua, jee :(
Vähän ikävää kun Kiira on nyt tottunut nukkumaan olohuoneessa ja päivisin monesti sohvan alla, tuntuu todella vaikealta totuttaa sitä viettämään aikaa keittiössä, johon se on ollut tarkoitus laittaa portin taakse päiviksi kun ollaan töissä. Tänään yritin hieman harjoitella yksinoloa sen kanssa, mutta siitä seurasi ihan hirveä huuto ja kiljunta ja haukkuminen ja ulvonta, kun huomasi olevansa keittiössä yksin kompostikehikko-oven takana. Ihan järkyttävää, varmasti molemmille (ja myös naapureille, voin kuvitella). Silloin kun se on yksikseen keittiö-olohuone-alueella, osaa olla hiljaa pienen vikinän jälkeen. Tässä on nyt vähän moraalinen dilemma, kun olohuoneessa on liikaa sellaista mitä Kiira saattaisi päättää tuhota, mutta tuntuu kärsivän hirveästi jos se teljetään keittiöön. Surkeus sentään :(
Muuten on tosiaan mennyt ihan hyvin, Kiiralla on ruokahalu ollut parempi kuin aiempina päivinä, ja aamulla punnitsin painoksi 4,4kg. Olen pariin otteeseen mennyt Kiiralle kaveriksi kupille “syömään”, sekin tuntuu hieman rauhoittavan. Kuivat nappulat toimivat näemmä hyvin myös namipaloina, ollaan leikitty naminpiilotusta sisällä ja pihalla :) Meinaa vaan jäädä Kiiralla se etsimisvaihe päälle, nuuskutteli todella pitkään pihalla sen jälkeenkin kun kaikki nappulat oli jo löytyneet. Saatiin kokea myös pieniä kauhunhetkiä kun Kiira paineli illalla pihalla verkkoaidan läpi! :o Oli melko wtf-olo että mitä tapahtui, Kiira tuli kuitenkin samantien takaisin samaa reittiä kun kutsuin. Ilmeisesti pikkuvikoja tuossa aidassa kun se ei ole alaosastaan maassa kiinni mitenkään ja kulmasta oli sitten syystä tai toisesta noussut sen verran että Kiira pääsi vilahtamaan siitä ali. Huh. Pitääpä pitää hieman tarkemmin silmällä tuota.
Nähtiin ja kuultiin päivällä muutamat (hävittäjä?)lentokoneet, Kiira tuijotti ihmeissään. Koitin pysytellä mahdollisimman neutraalina siinä vieressä ettei alkaisi säikkymään, kovaa ääntähän niistä kuitenkin lähtee. Illalla saatiin taas vieraita, kun porukat + siskontyttö kävivät katsomassa uutta tulokasta. Kummasti tuo karvapallo on saanut äidinkin koirapelot unohtumaan ;)
