Kiira on ollut nyt viikon meillä, ja tuntuu kotiutuneen. Enää ei tarvitse itkeä muiden kuin omien ihmisten perään, ja yksinkin osataan jo vähän aikaa nukkua. Lauantain vastaisena yönä Kiira kyllä vinkui taas kuuden maissa, ja toisen kerran ennen kahdeksaa :/ Matolle oli myös jätetty haisevat terveiset, jotka oli ilmeisesti syöty myös parempii suihin. Yyh. Paino oli aamulla 4,5kg – jokohan tuo alkaisi pikkuhiljaa kasvamaankin :)
Päivällä tutustuttiin imuriin, joka hieman pelotti, mutta juuston avulla tilanne muuttui hieman vähemmän pelottavaksi. Suurin osa imurointiajasta oltiin kuitenkin pihalla. Lisää uusia asioita tuli myöhemmin päivällä, kun lähdettiin viikonlopuksi Otermalle maalaismaisemiin totuttamaan Kiiraa vähän erilaiseen ympäristöön. Tunnin ajomatka kului torkkuen, mutta tällä kertaa sylissä ei jaksettu olla vaan Kiira matkusti etupenkkien välitilassa. Kuljetushäkissä olemiseen (autoillessa) pitäisi totutella vähitellen, vielä ei ollut ehditty.
Otermalla Kiira jaksoi sinnikkäästi juoksennella perässä kun käytiin pellolla kävelemässä pitkässä heinikossa, ja rannassa oli ihana vähän räpiköidä ja kastella tassuja.
Lisäksi Kiira pääsi tekemään tuttavuutta lämpimän räkättirastaan raadon kanssa. Äänenvaimentimella varustettu pienoiskivääri ei paljoa hetkauttanut, ja räksä olikin aivan ihana!
Kiira kanniskeli sitä innoissaan ympäri pihaa, ja koitti jemmata sitä johonkin omaan piiloon. Tuli jopa lopulta räksä suussa luokse, mutta tuskin olisi sitä ihan oma-aloitteisesti luovuttanut ;)
Kuollut orava sen sijaan ei herättänyt muuta kuin inhoa, ja olin siinä Kiiran kanssa ihan samoilla linjoilla.
Illalla olikin sitten kovasti suuri väsy, tasapuolisesti kaikilla.
Sunnuntain vastaisen yön Kiira nukkui hienosti uuden paikan keittiössä eikä itkenyt ollenkaan! Taisi päivän rasitukset painaa niin että uni maittoi :) Ruoka sen sijaan ei taas oikein maistunut, ilmeisesti uusi paikka sen verran jännitti.
Sunnuntainakin koko aamupäivä meni Kiiralla torkkuessa, ja oma peti oli mukava paikka pötköttelylle.
Iltapäivästä käytiin tutustumassa metsämaastoon ja juoksenneltiin hiekkatiellä. Metsässä oli Kiiran nenään hirmuisesti uusia mielenkiintoisia hajuja mitä olisi voinut jäädä nuuskimaan pitemmäksikin aikaa..
Lisäksi kuulosteltiin haulikon laukauksia etäisyyden päästä, aluksi laukaukset hieman jännittivät, mutta pahempia hepuleita Kiira ei kuitenkaan saanut. Pyssymieskin oli ihan tuttu :)
Kiira kävi myös jälleen järvessä kahlailemassa, vaikka vesi ei mitenkään lämmintä tainnut ollakaan :/
Uusia räksänraatoja saatiin pakkaseen kokonaiset 7 kappaletta, onpahan harjoitusriistaa vähäksi aikaa. Vähän turhan paljon meinaa Kiira innostua omimaan noita tinttejä, en oikein tiedä pitäisikö niitä näyttää sille enemmän vaiko vähemmän. Ilmeisesti ainakin perusnoutoa pitäisi ruveta harjoittelemaan dameilla/leluilla ennenkuin lintujen kanssa voipi sellaisesta haaveillakaan.
Kotimatkalla Kiira nukkui jo takaboksissa kuljetushäkissä omassa pedissään, kaadettiin osa penkeistä jotta se näki meidät, ja ihan rauhallisesti oli koko matkan. Kotona iski sitten illan päälle vielä riehuntavaihde päälle, oli vissiin niin maaliman ihaninta päästä tuttuun paikkaan repimään tuttuja esineitä :S Huomenna onkin edessä paluu arkeen, ja Kiira saa olla päivän yksikseen. Tai ainakin muutaman tunnin, pitää käydä ruokatunnilla katsomassa sitä ja Heikki aikoi tulla aikaisemmin töistä kotia. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.
