Kiira saapui eilen! Käytiin toisen Annan kanssa hakemassa, ja oli niin kiltisti ja rauhallisesti koko 600km matkan kotia että en olis uskonut. Anna ajoi, Kiira nukkui etupenkillä minun sylissäni ja varasti siinä samalla kyllä lopullisesti sydämeni :) On se niiin suloinen!! Hereillä ollessaan läähätti ja tapitti nappisilmillään, sai pari kertaa hikan (awww!), ja muun ajan tosiaan sitten nukkui, vaihtoi vaan asentoaan aina välillä. Pari kertaa pysähdyttiin, ja yhdet pissat saatiin pihalle.
Rauhallisuus karisi siinä vaiheessa kun päästiin kotia, sillä sitten alkoi ulvonta ja kiljunta joka on jatkunut about koko sen ajan kun pikku termiitti on hereillä ollut. On vähän neuvoton olo itsellä kun toisella on selkeästi joku hätänä, eikä mitään osaa tehdä. Kai sillä on ikävä äippää ja sisaruksia, onhan tuo ihan ymmärrettävää. Mutta kyllähän se sydäntä raastaa :( Ihan kauhia huuto nytkin illalla ollut, Kiira on juoksennellut ympäriinsä ovelta ovelle ja uikuttanut ja kiljunut ja ulvonut. Syönnin yhteydessä alkaa myös ulvomaan. Eikä ruoka oikein maita, tai ei ainakaan malta rauhoittua syömään, käy hakemassa muutaman nappulan kupista ja juoksee parin metrin päähän syömään, hakee lisää pari nappulaa ja sama toistuu. :/
Yö meni sentään kohtuullisen rauhallisesti, tovin kiljumisen jälkeen rauhoittui kiltisti nukkumaan sohvan viereen lattialle. Laitettiin kompostikehikko tuohon sohvan viereen ja sinne Carinalta mukaan saatu makuualusta jossa on Kiiralle tuttuja alkukodin hajuja. Viereen sitten sanomalehtipapereita vaikkei Kiira kyllä vielä ollenkaan ymmärrä sanomalehtien päälle, sen mielestä ne on lähinnä leikkimistä varten ja niitä on aivan ihana repiä. Vaan jospa se siitä pikkuhiljaa valaistuis.
Muutamat pissat on saatu tehtyä pihalle ja oon koittanut kovasti siitä kehua, mutta taitaa olla vielä itelläkin opettelemista oikeiden äänenpainojen kanssa :P Samoin kyllä torumisenkin kanssa, aika turhalta tuntui yrittää kieltää kun Kiira jyysti jotain kaapelia eikä reagoinut yhtään mitenkään kun koitin torua. Tapitti vaan silmät pyöreinä johto suussaan sen näköisenä ettei kuule mitään, ja jos kuuleekin niin ei kyllä ainakaan ymmärrä. Laitettiin sitten nuo kompostikehikot esteeksi koko viihdekeskuskompleksin ympärille ettei Kiira pääse järsimään piuhoja tai tekemään tarpeitaan vaikeasti käsiksi päästäviin paikkoihin.
Mitäs muuta.. Pihalla ollaan tosiaan muutamaan otteeseen käyty ja Kiira on siellä onnessaan kirmannut, onneksi saatiin portti ja aidat laitettua muutama päivä sitten. Carinalta saatiin paljon kaikkea kivaa tillbehöriä mukaan, joilla oon koittanut Kiiraa leikittää. Aaronin omistajalta Petralta lähtöisin oleva pinkki pupupeitto on varsinkin aivan ihana (myös Kiiran mielestä) :)
Ja sohvan alla on ainakin toistaiseksi ollut melkeinpä lempparinukkumapaikka, onneksi pikku tuholainen kasvaa nopsaan niin ei ehkä enää kovin kauaa sinne mahdu :D Hieman hirvittää kun sohvan alta kuuluu välillä tasainen rouske kun pienet hampaat kaluavat puuta.. Ja arvatkaapa huviksenne miten hyvin tuon saa houkuteltua sieltä pois :S
