Tämä on ollut varsin sosiaalinen viikko Kiiran elämässä :) Ihan aluksi Kiira sai uuden kaverin, Tiikerin:
Tiikeriä on kiva retuuttaa ympäriinsä. Myös omistaja tykkää kun hihat ja lahkeet saavat hetken aikaa hengähtää helpotuksesta ;) Keskiviikkona oli taas Akuutin pentukerho, ja Kiira sai tehosterokotukset. Oli oikein reippaana, odotushuoneessa vähän liiankin innokkaana (“JEE JEE KAVEREITA LEIKITÄÄN JEE !!1”) … Rokotukset ei tuntuneet juuri missään, ja silmäkin oli parantunut hienosti. Kysyin ell:n mielipidettä Kiiran ruokailun suhteen, kun se on nyt tällä viikolla meinannut skippailla aamiaista. Ruoka ei ole tosiaan syystä tai toisesta kelvannut, ja lääkäri oli sitä mieltä että ruokailukertoja voi vähentää kolmeen kertaan päivässä. Sillä linjalla ollaan sitten jatkettu. Ihan ei ole kyllä kaikki ruoka aina kelvannut, mutta eipä tuo Kiira mitenkään laiheliinilta vaikuta.
Pentukerhossa oli tosiaan osittain uusia tuttavuuksia, ja Kiira oli tällä kertaa paljon reippaampi ja heti alusta asti menossa mukana.
Varsinkin sekarotuisen Pepen kanssa oli ihanaa telmiä :)
Torstaina Kiira täytti 16 viikkoa, ja painoa oli (eläinlääkäriaseman puntarin mukaan) edellisenä päivänä 8,4 kiloa. On sillä tosiaan raajat taas venähtäneet kummasti, ja pääkin hieman kasvanut. Jokohan siellä alkaisi olla yhden herneen lisäksi vähän toistakin :D
Perjantaina saatiin ensilumi! Kiira oli aluksi hieman ihmeissään kun illalla mentiin ulos, että mikäs juttu tämä oikein on, mutta riehaantui varsin äkkiä ;) Koitti haukata lumihiutaleita suuhunsa ja aurasi nenällään lumihangessa nuuskuttaen. Se oli kyllä niiiin suloinen nenänpää lumisena :)
Lauantaina käytiin moikkaamassa Annaa ja Leeviä talleilla, ja koiruudet pääsivät juoksentelemaan lumisessa metsässä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä:
Kiira sai myös varsin tyylikkäät lumipallot pöksyihinsä :D
Lumessa oli ihanaa tarpoa :)
… ja myöskin kirmailla! Onko se kuutti, onko se mursu, onko se kenguru, onko se hyvin syönyt kaniini? :D (Ei, kyllä se taitaa olla oikeasti tuo eräs Kiira-niminen pallero)
Lopputuloksena juoksentelusta oli “hieman” märkä ja luminen koiruus :)
Sunnuntaina käytiin moikkaamassa myös Santtu-collieta, joka oli reppana ihan hätää kärsimässä tuon yhden termiitin käsittelyssä :/ Vähän liian kiltti tuttavuus, kun se ei sitten millään kehdannut sanoa Kiiralle että NYT IRTI MUN KORVAKARVOISTA PRKL. Piti sitten koittaa vähän hillitä Kiiran menoa, ja laittaa Santtu tovin jälkeen sisätiloihin turvaan.
