Hammasonkelmia

Maanantaina piipahdimme taas vaihteeksi eläinlääkärin pakeilla. Kiiralle on hienosti kasvanut uusia pysyviä hampaita, ja viikkoa aiemmin viikonloppuna tippui molemmat alakulmahampaat. Yläkulmurit vaan eivät kertakaikkiaan liikahtaneet mihinkään, vaikka uudet pysyvät hampaat kasvoivat ensin maitohampaitten sisäpuolelle ja työntyivät siitä niiden eteen. Viikonlopun seurasin tilannetta, ja maanantaina soitin Akuuttiin että mitäs tehdään, kun pysyvät hampaat ovat jo samanpituiset kuin maitohampaat. Poishan ne piti sitten lähteä otattamaan.

Eläinlääkäri vilkaisi Kiiran hammaskalustoa ja tuumasi että aika tiukassahan ne kulmurit näyttävät olevan, mutta purenta on kuitenkin kunnossa. Takajalkaan tuikattiin rauhoituspiikki ja sain jäädä huoneeseen odottelemaan Kiiran nukahtamista. Vähän aikaa se tepasteli lattialla, mutta yllättävän nopeasti iski väsy ja piti käydä pötkölleen. Reppana, meni ihan lötköksi :) Kannoin sen vielä toviksi heräämishuoneen lattialle odottelemaan, ennenkuin hoitaja tuli sanomaan että saan poistua. Noin tunnin kuluttua sitten soittivat että homma on hoidettu, Kiira on viety heräämöön, saan tulla hakemaan. Kaikki muut maitohampaat Kiiralla olikin kuulemma jo itsestään tippunut, mutta osa pysyvistä on vielä puhkeamatta. Vielä jonkin aikaa järsimistä tiedossa siis :/

Kiira oli vielä melko tokkurainen, kun kävelytin sen autolle, ja kotonakin se nukkui useamman tunnin.

Parin tunnin päästä jaksoi jo vähän silmiäkin raotella:

Virkustuminen alkoi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sain annettua Kiiralle ruokaa. Ja minähän en tietenkään tajunnut ottaa tuota sidettä Kiiralta jalasta pois ennen sitä, olipa meinaan aika mielenkiintoista leikellä teippejä auki kun väsynyt potilas ei ollutkaan enää yhtään väsynyt! Illalla oli melkoiset rallit, Kiira säntäili ympäri kämppää, pihalle ja taas sisälle, matot oli rullalla koko ajan :D Vissiin piti ottaa takaisin ne tunnit mitkä tuli nukuttua… Eipähän ainakaan kovin kipeältä vaikuttanut. Tosin nukkumaan mennessä kyllä vähän vaikutti, vinkui paljon eikä meinannut rauhoittua oikein millään :(

Kiiralle laitettiin itsestään sulavat tikit, ja sain särkylääkettä mukaan, mutta niitä sai antaa vasta seuraavana päivänä. Huvitti, miten helposti ne särkylääkkeet on saanut annettua, kun muistaa miten Inkan kanssa on saanut taistella matolääkkeitten yms. kanssa :D Kiira kun söi nuo kiltisti kädestä, ja olisi varmasti halunnut lisääkin. Loppuviikosta ruoka on maistunut vähän vaihtelevasti, kun se on pitänyt tarjoilla kokonaan turvotettuna, Kiira ehti ilmeisesti jo tottua siihen että saa osan kuivana (ja tykkää muutenkin enemmän kuivista nappuloista). Päivisin olen kokeillut uutta kikkaa pentukongin kanssa, olen laittanut kongin täyteen maksalaatikkoa (käytännössä pari teelusikallista sinne mahtuu) ja yöksi pakkaseen, Kiira on jäänyt aina varsin tyytyväisenä imeskelemään kongia kun olen lähtenyt töihin. Ei ole paljoa korvaansa lotkauttanut :D Hyvä kikka, suosittelen lämpimästi!

Ja korvan lotkauttamisesta puheenollen, onko vähän suloista kun toisella on korvat pikkasen sekaisin? <3

On se niin ihana. Nyt kyllä on huomannut, miten Kiira tuntuu koko ajan rakkaammalta ja suloisemmalta :) Ihanaa miten se jo osaa joitain asioita, ja oppii uusia juttuja. Ollaan käyty joka ilta tunnin lenkki lähiympäristössä, tutkailemassa uusia paikkoja. Ei varmasti tulisi tällä tavalla koluttua kaikenmaaliman metsäpolkuja ja pyöräteitä ilman Kiiraa. Ja olen käyttänyt aika paljon flexi-talutinta, kun tuntuu että Kiira pääsee nauttimaan noista kävelylenkeistä paljon enemmän kun saa juosta vähän vapaammin. Harjoitellaan sitä Oikeassa Hihnassa kulkemista sitten erikseen.

Ollaan myös treenattu damipalautuksia kotosalla nyt aika useasti, kun saatiin vihjettä että sitä kannattaisi harjoitella.. Käytiin tuossa pari viikkoa sitten Pirkon&Pasin ja Annan&Harrin kanssa treenailemassa, ja Pirkko tuumasi että Kiira on oppinut tiputtamaan damia. Luoksetulo kyllä toimii, mutta dami jää jonnekin matkan varrelle.. Tottahan se on, että nuo noutojutut kannattaisi aloittaa siitä lähityöskentelystä, koska se palauttaminen on kuitenkin kaiken a ja o. Kiira tuntuu pikkuhiljaa pääsevän jyvälle asiasta, olen varovaisen optimistinen sen suhteen että siitä vielä joku päivä kunnon noutaja tulee ;)