Viime viikonloppuna käytiin Himoksella kolmannen kerran tollerileirillä ja olipahan hikistä hommaa – hellettä siis piisasi. Vesipelastus olisi ollut todellinen voittajavalinta koulutusryhmäksi, kyllä vähän kismitti kun ei tullut sinne ilmoittauduttua. Jospa ensi vuonna sitten. Osallistuimme Kiiran kanssa tällä kertaa etsijäkoira-ryhmään, ja saatiin ihan kivoja ja kannustavia kommentteja kouluttajilta. Harmillisesti jäi tosin väliin lauantaiaamun luennot, kun olimme silloin Kiiran MH-kuvauksessa!
Helle vähän vaikutti kuvaukseenkin, ei Kiira normaalisti olisi 3 minuutin vapaamuotoisessa paikallaan olossa ollut noin rauhallinen. Kuulemma minulla on tässä varsin hyvähermoinen ja hieman vieraita kohtaan varautuneisuutta osoittava tolleri, josta ei aggressioita löytynyt :) Pelottelurastit ei Kiiraa hetkauttaneet mihinkään suuntaan, paitsi haalarille piti jonkun aikaa haukkua. Sekin loppui siinä vaiheessa kun olin itse kävellyt haalarin eteen, testinohjaaja kommentoi että Kiira huomasi että ei se voi olla vaarallinen kun “mammakin on sitä noin lähellä”. Räminälaite herätti vain uteliaisuutta, aaveet ei kiinnostaneet pätkääkään – sen sijaan Kiira haistoi jossain aaveitten takana piilossa olevan ojan ja lähti vilvoittelureissulle kun pääsi vapaaksi. Muutenkin metsä ja muu ympäristö tuntui Kiiran mielestä olevan paljon mielenkiintoisempi juttu kuin joku luonnekuvaus… Lopun ampumiset aiheuttivat kuvaajien mielestä Kiirassa lähinnä ärtymystä (“no mistä nuo äänet tulee?”), mikä oli omasta mielestäni vähän hassu tulkinta, mejä-kokeissa ja taippareissa on aina sanottu että se on tarkkaavainen ja rauhallinen. Kahden ekan laukauksen jälkeen Kiira lähti autolle, oli vissiin sitä mieltä että tää on jo niin nähty, voitais poistua. Suoritettiin kuitenkin kuvaus loppuun asti, tarkemmat tulokset täällä. Videotakin kuvauksesta löytyy, lisäilen myöhemmin siitä pätkiä jahka saan videot käsiteltyä (eli ei kannata varmaan pidätellä hengitystä odotellessa).
Etsijäkoirahommat meni ihan kivasti myös, lauantaina tehtiin lyhyt 50m näkölähtö jonka Kiira suoritti tarkasti maavainulla niin reippaalla vauhdilla että melkein törmättiin maalikoirakkoon. Lauantaina oli sitten haasteellisempi jälki, piti käydä katsastamassa edelliselle koiralle tehdyn jäljen maalipaikkakin kun se sattui olemaan aika lähellä ja tuuli painoi hajua sopivasti sieltä suunnasta. Lisäksi meille tehty jälki teki alun jälkeen kaarroksen, jonka Kiira tohkeissaan juoksi suoraan ohi. Uudella yrittämällä löytyi se oikeakin jälki, ja toisesta suunnasta kaartaen lopulta myös maalikoira, ja hienosti saatiin palkattua kohteen osoittaminenkin (Kiiralla “näyttelyseisonta”). Kouluttaja kehui kovasti Kiiraa, sanoi että ompa todella sitkeä ja hyvähermoinen koira, ainesta hyväksi jälkikoiraksi! Ja että epätyypillistä tollerille ettei ollenkaan turhautunut siinä alussa vaikka harhailtiin siellä väärällä jäljellä niin pitkään, ja vaikka oli niin kuuma kelikin ja kaikkea. Kiirasta varmasti voisi tulla hyväkin etsijäkoira, mutta Oulun korkeuksilla ei kouluttautumismahdollisuuksia valitettavasti ole. Itse taidan muutenkin tyytyä mejään, siinäkin saa tarpoa ihan riittävästi metsässä koiran perässä :D Ihan kiva kokeilu kuitenkin. Ja tuloksena oli aika väsähtänyt koiruus, kuten kuvasta näkee:
Kuvasaldo jäi viikonlopulta valitettavan vähäiseksi. Ensi vuonna voisi koittaa räpsiä hieman enemmän.
