Tänään Kiira on syönyt, jos mahdollista, vieläkin vähemmän kuin eilen. Aamulla ruoka ei kelvannut ollenkaan :( Koitettiin epätarkkojen henkilövaakojen avulla kalkuloida Kiiran painoa, ja saatiin tulokseksi noin 4kg. Viikko sitten se on eläinlääkärin tarkistuksessa painanut 3,75kg.. Voi ahdistus sentään. Pikaisen surffailun tuloksena löysin seuraavan kommentin asiaan (vaikka olikin keskikokoisista villakoirista):

“On varsin todennäköistä, että pentu menettää ruokahalunsa muutamaksi päiväksi uuteen kotiin muutettuaan. Ensimmäisenä päivänä se tuskin edes maistaa ruokaansa. Tämä johtuu tietysti uuden ympäristön tuomasta jännityksestä ja siitä että pentu kaipaa sisaruksiaan ruokailuseuraksi. Pentu on tottunut kilpailemaan jokaisesta murusta laumassa. Heikosta ruokahalusta ei tämän vuoksi kannata ensimmäisellä viikolla huolestua lainkaan. Tilanne korjaantuu kunhan et yritä pakottaa tai tuputtaa pentuasi syömään.”

Muuten tuo on vaikuttanut melko normaalilta, on tullut kiinteää ja nestemäistä tavaraa peräpäästä ihan kiitettävästi :P Sanomalehdet on vaan taas unohtuneet, matto ja paljas lattia kelpaa näemmä varsin hyvin. Unet on olleet vähän lyhkäisempiä kuin eilen, tosin sekin varmaan vaikutti asiaan että Anna kävi kylässä :) Kiira sai lainaan toisen pentudamin, mikä on kiertänyt jo monella tollerin alulla ennen tätä, sekä ihan ikioman räksänraadon! Koitettiin pihalla lintusta Kiiralle esitellä, mutta se oli ihan kauhean peloittava :S Vähän uskalsi tulla nuuhkimaan paperia ja pyrstöhöyheniä, mutta ei kyllä todellakaan paljoa. Laitoin tintin pakkaseen odottelemaan pariksi viikoksi, pitää näyttää sitä Kiiralle sitten uudestaan kun se on ehtinyt vähän kauemmin totutella uuteen ympäristöön.

Leikattiin Kiiralta myös kynnet! Anna naureskeli että voi olla Kiiralle sellainen ilkeä täti joka käy aina tekemässä vastaavanlaisia ikäviä toimenpiteitä. Mulle kyllä kelpais.. :D Annakin oli sitä mieltä, että ei syytä huoleen tuon huonon syömisen kanssa, kun Kiira on kuitenkin noin pirteä ja reipas ja normaalin tolleripennun oloinen. Kunhan ei ala laihtumaan. Ja sellainen ylenpalttinen kiljahtelu on noille ihan normaalia myöskin. Melkoinen laulava lintukoira :S Allekirjoitettiin Annan kanssa nyt sitten sijoitussopparikin, eli Anna saapi teettää Kiiralla yhdet pennut jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan, jahka se tuosta kasvaapi ja kehittyypi. Joskus siinä 2,5-3 vuoden iässä.

Siili teki myös paluun päivällä, oli tällä kertaa ilmestynyt takapihan kuistille. Voi Kiira-parkaa.. Pelkäilee moista ikävää piikkiotusta. Vaan toisaalta ihan hyväkin, siilien kanssa tuskin kannattaa suuremmin ystävystyä.

Oi ja voi. Toinen päivä Kiiran kanssa alkoi melko samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Kiljuntaa ja lisää kiljuntaa. Ja itsellä kauhean neuvoton olo ja tunne siitä että teenköhän nyt jotain ihan todella väärin. Kiira oksensi eilen illalla nappuloita pienen määrän keittiöön matolle, ja sama toistui nyt aamulla ulos. Olisikohan saanut liikaa riehuntaa ruoan jälkeen? Toivottavasti kyse ei ole mistään vakavammasta.

Aamuriehunnan ja syömisen jälkeen Kiira väsähti ja nukkui kolmisen tuntia. Heräämisen jälkeen hieman touhuttuaan Kiira osasi hakeutua keittiöön paperin päälle pissalle \:D/ Ja kakatkin tuli suurimmaksi osaksi toisen paperin päälle \:D/ Jospa tää tästä, kehujen kera. Yhden aikoihin koitin tarjoilla taas ruokaa, mutta ehkä noin puolet siitä kelpasi. Laitoin vähän raejuustoakin joukkoon (teelusikallisen ehkä), ja se tuntui ainakin maistuvan. Ja tokihan tuli jälleen kiljuntaa ja ulvontaa syödessä :/

Syönnin jälkeen leikittiin vähän ja käytiin pihalla, ja Kiira pissasi taas hienosti ulos. Naapurin pihalla oli aidan takana siili! Voi että Kiira säikähti, kiljahti ja juoksi ovelle, mutta tuli sitten takaisin katsomaan ja ihmettelemään kun jäin paikalleni juttelemaan siilille. Taisi kyllä sekin säikähtää, kauhea sähinä ja säksätys ennenkuin veti itsensä piikkipalloksi. Kiira meinasi uikuttaa vielä sisälläkin, mutta leikittiin vielä tovi ennenkuin pikkuinen taas väsähti. Jaksoihan se melkeen 1,5h olla hereillä :)

Parin tunnin nukkumisen jälkeen Kiira taas heräili ja touhusi toiset 1,5h josta suurin osa oltiin pihalla kun oli niin hieno aurinkoinen sää. Ei tuolla mikään lämmin ole, mutta ihan inhimilliset olosuhteet kuitenkin. Pallon kanssa oli kiva touhuta ja kukkapenkissä nuuskutella, ja välillä piti tulla syliin vähän lepäämään. Naapureitten kovaääniset kakarat herättivät ihmetystä, tuossa kun on sisäpiha ja leikkipaikka muutaman metrin päässä meidän aidasta. Ja jossain naapurustossa haukkui koira, se vaikutti hieman pelottavan. Kiira tutustui oikein reippaasti jo keväällä hankittuun kuljetushäkkiin ja pentumakuualustaan, ja otti lyhyet koeunet häkin sisällä kun istuin vieressä.

Nukkumaan ei ole malttanut ruveta kunnolla vaikka selvästi väsyttäis, ja ruoka ei vaan maita. Lisäksi vaikuttaa siltä että ulkona olis nyt niin paljon kaikkea kivaa että oma nimikin on unohduksissa. Ja sohvalle pitäis päästä. Vähän tuntuu että tästä voi tulla yllättävän vaikeaa pysyä lujana sohvakiellon kanssa kun toinen tulee viereen tapittamaan nappisilmillään..

Iltasella Kiira nukkui tunnin verran, kävi juomassa, sitten yleistä järsimistä, torkkumista ja riehumista klo 2040 asti (pissat paperille, kakat väärään paikkaan, jee) ja sitten tuli taas väsähdys. Yleistä kiljumista on ehkä ollut jo vähän vähemmän, ruokailu tuntuu vaan edelleen kirvoittavan surkeaa volinaa. Normaali juusto tuntui kelpaavan, yhden viipaleen annoin pieninä palasina ja harjoiteltiin vähän istumista sen avulla ;) Voi että toivon että huomenna tuo oikea ruoka maittaisi jo paremmin, kauhean stressaavaa tämmöinen kun ei tiedä saako toinen tarpeeksi ravintoa.

Kiira saapui eilen! Käytiin toisen Annan kanssa hakemassa, ja oli niin kiltisti ja rauhallisesti koko 600km matkan kotia että en olis uskonut. Anna ajoi, Kiira nukkui etupenkillä minun sylissäni ja varasti siinä samalla kyllä lopullisesti sydämeni :) On se niiin suloinen!! Hereillä ollessaan läähätti ja tapitti nappisilmillään, sai pari kertaa hikan (awww!), ja muun ajan tosiaan sitten nukkui, vaihtoi vaan asentoaan aina välillä. Pari kertaa pysähdyttiin, ja yhdet pissat saatiin pihalle.

Rauhallisuus karisi siinä vaiheessa kun päästiin kotia, sillä sitten alkoi ulvonta ja kiljunta joka on jatkunut about koko sen ajan kun pikku termiitti on hereillä ollut. On vähän neuvoton olo itsellä kun toisella on selkeästi joku hätänä, eikä mitään osaa tehdä. Kai sillä on ikävä äippää ja sisaruksia, onhan tuo ihan ymmärrettävää. Mutta kyllähän se sydäntä raastaa :( Ihan kauhia huuto nytkin illalla ollut, Kiira on juoksennellut ympäriinsä ovelta ovelle ja uikuttanut ja kiljunut ja ulvonut. Syönnin yhteydessä alkaa myös ulvomaan. Eikä ruoka oikein maita, tai ei ainakaan malta rauhoittua syömään, käy hakemassa muutaman nappulan kupista ja juoksee parin metrin päähän syömään, hakee lisää pari nappulaa ja sama toistuu. :/

Yö meni sentään kohtuullisen rauhallisesti, tovin kiljumisen jälkeen rauhoittui kiltisti nukkumaan sohvan viereen lattialle. Laitettiin kompostikehikko tuohon sohvan viereen ja sinne Carinalta mukaan saatu makuualusta jossa on Kiiralle tuttuja alkukodin hajuja. Viereen sitten sanomalehtipapereita vaikkei Kiira kyllä vielä ollenkaan ymmärrä sanomalehtien päälle, sen mielestä ne on lähinnä leikkimistä varten ja niitä on aivan ihana repiä. Vaan jospa se siitä pikkuhiljaa valaistuis.

Muutamat pissat on saatu tehtyä pihalle ja oon koittanut kovasti siitä kehua, mutta taitaa olla vielä itelläkin opettelemista oikeiden äänenpainojen kanssa :P Samoin kyllä torumisenkin kanssa, aika turhalta tuntui yrittää kieltää kun Kiira jyysti jotain kaapelia eikä reagoinut yhtään mitenkään kun koitin torua. Tapitti vaan silmät pyöreinä johto suussaan sen näköisenä ettei kuule mitään, ja jos kuuleekin niin ei kyllä ainakaan ymmärrä. Laitettiin sitten nuo kompostikehikot esteeksi koko viihdekeskuskompleksin ympärille ettei Kiira pääse järsimään piuhoja tai tekemään tarpeitaan vaikeasti käsiksi päästäviin paikkoihin.

Mitäs muuta.. Pihalla ollaan tosiaan muutamaan otteeseen käyty ja Kiira on siellä onnessaan kirmannut, onneksi saatiin portti ja aidat laitettua muutama päivä sitten. Carinalta saatiin paljon kaikkea kivaa tillbehöriä mukaan, joilla oon koittanut Kiiraa leikittää. Aaronin omistajalta Petralta lähtöisin oleva pinkki pupupeitto on varsinkin aivan ihana (myös Kiiran mielestä) :)

Ja sohvan alla on ainakin toistaiseksi ollut melkeinpä lempparinukkumapaikka, onneksi pikku tuholainen kasvaa nopsaan niin ei ehkä enää kovin kauaa sinne mahdu :D Hieman hirvittää kun sohvan alta kuuluu välillä tasainen rouske kun pienet hampaat kaluavat puuta.. Ja arvatkaapa huviksenne miten hyvin tuon saa houkuteltua sieltä pois :S