Category Archives: Kiira

Tänään ensimmäistä kertaa Kiira jäi kotia aamulla ja päivällä ilman vinkunaa, touhuamaan lelujensa kanssa. Selkeää edistystä :) Aamupäivän aikana oli tosin taas keittiötä sisustettu uudelleen, häkin päältä oli revitty fleecepeitto lattialle ja sen mukana kaikki istuinpäälliset, sanomalehdet ja muut tavarat (juuri kun aamulla mietin että saapa nähdä milloin Kiira yltää sinne häkin päälle..) ja ne oli sitten iloisena kasana ympäri keittiötä. Mutta mitään ei ollut revitty! Paitsi yhtä keittiörättiä joka oli hyppyetäisyydellä alakaapin ovessa :F

Illalla jatkettiin ehdollistamista naksuttimelle ja leikattiin loput kynnet. Myöhemmin Kiiralla riitti taas virtaa vaikka muille jakaa, juoksi ympäri takapihaa ja intoutui kaivamaan kuoppia ihan tohkeissaan. Ei taas tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun katsoi sitä touhua. Lopulta piti hakea kamera :D

Kiiralla on brezneviläiset kulmakarvat ja multaparta xD

“Mittää en oo teheny!”

Multakekkereiden jälkeen vietiin pikkumyyrä pesulle, ekaa kertaa ihan oikeelle pesulle shampoon kera. Suihku oli jännä tuttavuus, Kiira yritti haukata vettä ja alkoi haukkumaan :D Vähän meinasi pesun aikana vissiin ahdistaa kun piti pikkasen vinkua, mutta varsin kiltisti kuitenkin oli. Nyt on taas pehmoinen ja hyväntuoksuinen pikku hauvva <3

Kiira painoi aamulla 4,6kg. Aloitti taas aamun vinkumalla kuuden aikoihin ja toisen kerran ennen kahdeksaa. Oliskohan lie halunnut pihalle silloin, vois vaikka veikata :/

Yksinjääminen ei tuntunut taas yhtään mukavalta, eikä yksinjättäminen, Kiira olis mieluiten tullut tuosta aitaportista yli. Toivottavasti se rauhoittuu ettei sitten vähän isompana oikeasti siitä rynni ylitse. Ilmeisesti se ei kuitenkaan kovin kauaa ole jaksanut itkeä perään, kun oli unilla molempina kertoina kun kotia tulimme. Kävin taas päivällä käyttämässä pihalla ja antamassa ruokaa, ja reippaasti osattiin taas pihalle tehdä asiat.

Illalla kokeilin ekaa kertaa naksua, eli ihan vaan ehdollistamista. Naks ja nami suuhun. Huomenna vois jatkaa :) Kynsiäkin koitin vähän leikata ja toisen etutassun sain napsittua. Huomenna vois koittaa saada toisenkin tassun. Kaippa se on hyväkin asia jos useampana päivänä tuota hommaa harjoittelee viikossa.

Tänään koitti tosiaan se etukäteen jännätty töihinlähtö ja Kiiran jättäminen yksikseen. Aamutohinoissa en muistanut pienokaista punnita, mutta jospa tuota huomenna muistaisi.. Oli yöllä hienosti osannut pissata sanomalehdille, ja pihalle tehtiin sitten molemmat hädät. Kakkapussia yritti tosin varastaa, ihme fiksaatio siihen hommaan :( Päivällä lahjoin sitä nappuloilla jotta sain kakat kerättyä rauhassa :D

Jätin Kiiralle motivointipalloon nappuloita, ja ilmeisesti oli kelvannut :) Vähän se jäi kyllä vinkumaan kun lähdin, mutta tuntui hiljenevän aika pian. Puolen päivän aikaan kun kävin ruokatunnilla kotosalla, oli keittiötä hieman järjestelty uudestaan. Yksi tuoleista oli siirretty keskelle lattiaa ja istuintyyny oli irrotettu ja kiskottu lattialle. Tuhoja ei onneksi ollut tehty. Olihan se surkeaa lähtä takaisin töihin, kun toinen jäi taas vinkumaan :(

Illalla meinasi sitten Kiiraa taas riehututtaa, ja pihalla iski älytön kaivamisvimma. Tuloksena koko koira oli ihan mullassa, eikä sille voinut kuin nauraa ja kiidättää tassu- ja naamapesulle. Eka kerta yläkerrassa kylppärissä oli vissiin vähän peloittava, mutta hyvin se sitten kuitenkin sylissä rauhoittui. Ei kyllä huumorintaju välttämättä itsellä riitä jos joka kerta pihalla käynnin jälkeen pitäisi alkaa tuota myyrää pesemään :/ Vois melkeen hommata kohta semmoisen “Äiti on vähän väsynyt”-paidan x__x

Kiira on ollut nyt viikon meillä, ja tuntuu kotiutuneen. Enää ei tarvitse itkeä muiden kuin omien ihmisten perään, ja yksinkin osataan jo vähän aikaa nukkua. Lauantain vastaisena yönä Kiira kyllä vinkui taas kuuden maissa, ja toisen kerran ennen kahdeksaa :/ Matolle oli myös jätetty haisevat terveiset, jotka oli ilmeisesti syöty myös parempii suihin. Yyh. Paino oli aamulla 4,5kg – jokohan tuo alkaisi pikkuhiljaa kasvamaankin :)

Päivällä tutustuttiin imuriin, joka hieman pelotti, mutta juuston avulla tilanne muuttui hieman vähemmän pelottavaksi. Suurin osa imurointiajasta oltiin kuitenkin pihalla. Lisää uusia asioita tuli myöhemmin päivällä, kun lähdettiin viikonlopuksi Otermalle maalaismaisemiin totuttamaan Kiiraa vähän erilaiseen ympäristöön. Tunnin ajomatka kului torkkuen, mutta tällä kertaa sylissä ei jaksettu olla vaan Kiira matkusti etupenkkien välitilassa. Kuljetushäkissä olemiseen (autoillessa) pitäisi totutella vähitellen, vielä ei ollut ehditty.

Otermalla Kiira jaksoi sinnikkäästi juoksennella perässä kun käytiin pellolla kävelemässä pitkässä heinikossa, ja rannassa oli ihana vähän räpiköidä ja kastella tassuja.

Lisäksi Kiira pääsi tekemään tuttavuutta lämpimän räkättirastaan raadon kanssa. Äänenvaimentimella varustettu pienoiskivääri ei paljoa hetkauttanut, ja räksä olikin aivan ihana!

Kiira kanniskeli sitä innoissaan ympäri pihaa, ja koitti jemmata sitä johonkin omaan piiloon. Tuli jopa lopulta räksä suussa luokse, mutta tuskin olisi sitä ihan oma-aloitteisesti luovuttanut ;)

Kuollut orava sen sijaan ei herättänyt muuta kuin inhoa, ja olin siinä Kiiran kanssa ihan samoilla linjoilla.

Illalla olikin sitten kovasti suuri väsy, tasapuolisesti kaikilla.

Sunnuntain vastaisen yön Kiira nukkui hienosti uuden paikan keittiössä eikä itkenyt ollenkaan! Taisi päivän rasitukset painaa niin että uni maittoi :) Ruoka sen sijaan ei taas oikein maistunut, ilmeisesti uusi paikka sen verran jännitti.

Sunnuntainakin koko aamupäivä meni Kiiralla torkkuessa, ja oma peti oli mukava paikka pötköttelylle.

Iltapäivästä käytiin tutustumassa metsämaastoon ja juoksenneltiin hiekkatiellä. Metsässä oli Kiiran nenään hirmuisesti uusia mielenkiintoisia hajuja mitä olisi voinut jäädä nuuskimaan pitemmäksikin aikaa..

Lisäksi kuulosteltiin haulikon laukauksia etäisyyden päästä, aluksi laukaukset hieman jännittivät, mutta pahempia hepuleita Kiira ei kuitenkaan saanut. Pyssymieskin oli ihan tuttu :)

Kiira kävi myös jälleen järvessä kahlailemassa, vaikka vesi ei mitenkään lämmintä tainnut ollakaan :/

Uusia räksänraatoja saatiin pakkaseen kokonaiset 7 kappaletta, onpahan harjoitusriistaa vähäksi aikaa. Vähän turhan paljon meinaa Kiira innostua omimaan noita tinttejä, en oikein tiedä pitäisikö niitä näyttää sille enemmän vaiko vähemmän. Ilmeisesti ainakin perusnoutoa pitäisi ruveta harjoittelemaan dameilla/leluilla ennenkuin lintujen kanssa voipi sellaisesta haaveillakaan.

Kotimatkalla Kiira nukkui jo takaboksissa kuljetushäkissä omassa pedissään, kaadettiin osa penkeistä jotta se näki meidät, ja ihan rauhallisesti oli koko matkan. Kotona iski sitten illan päälle vielä riehuntavaihde päälle, oli vissiin niin maaliman ihaninta päästä tuttuun paikkaan repimään tuttuja esineitä :S Huomenna onkin edessä paluu arkeen, ja Kiira saa olla päivän yksikseen. Tai ainakin muutaman tunnin, pitää käydä ruokatunnilla katsomassa sitä ja Heikki aikoi tulla aikaisemmin töistä kotia. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.

Aamupaino tänään 4,4kg. Ulkona on ollut kylmää ja pilvistä, joten päivällä ei tullut kovin kauaa siellä viihdyttyä. Kiira nukkui ensimmäistä kertaa yksin alakerrassa, kun siirryin itse yläkertaan makkariin nukkumaan. Yllättävän rauhallisesti oli, joskus aamukuudelta kuului vinkunaa, mutta muuten saatiin nukkua rauhassa. Vein eilen illalla seinänaapureille varmuuden vuoksi sorppa-lappuja, että eivät ihmettele jos kuuluu kiljuntaa..

Päivällä tutustuttiin astianpesukoneeseen keittiössä. Aluksi meinasi koneen ääni Kiiraa vähän pelottaa, mutta juuston avulla pelko unohtui ja lopulta se pystyi ihan nukkumaankin koneen vieressä. Reipas tyttö :)

Iltapäivällä Kiira teki Houdini-temput pihalla, ja meni verkkoaidasta läpi :O Se siis ihan oikeasti mahtui verkkoaidan reiästä, sai tungettua pään lisäksi etutassut ja loppuosa humpsahtikin sitten vaivatta toiselle puolelle. Ja kun se tuon hoksasi, niin sehän oli tietenkin koko ajan menossa läpi. Argh! Piti illalla käydä alkukotoa hakemassa loppukieppi aitaverkkoa että sen saa viriteltyä nykyisen aidan eteen limittäin, ainakin siksi aikaa kunnes tuo pikkuriiviö tuosta vähän kasvaa.

Illalla oli muutenkin ihan hirmuinen riehuntavaihde päällä, Kiira juoksi asuntoa ympäri ja hyppi ja puri kaikkea tielleen osuvaa, kävi vesikupilla loiskuttelemassa vedet lattialle, puri ja repi uutta kuppien alusmattoa, ja murisi ja haukkui uudelle motivointipallolle. Jotenkin ihan älytöntä että leluksi tarkoitettu esine pelottaa, mutta sellainen esine millä ei saisi leikkiä kiinnostaa sitten ihan yli kaiken :P Mutta ihan kiva että naapureita ei ainakaan omien sanojensa mukaan haittaa tai eivät ole edes kuulleet meiltä mitään meteliä. Vaikea uskoa että muka ovat voineet välttyä tuolta kiljunnalta o_O

Kiira on tänään 9-viikkoinen. Aamulla punnitsin painoksi 4,2kg. Tuohon vaakaan ei kyllä välttämättä ole luottamista :/

Yö oli aika kauhea. Laitettiin Kiira keittiöön nukkumaan, ja aluksi vaikuttikin rauhoittuvan ja nukahtavan sinne ihan mukavasti, mutta ei kestänyt kauaa kun alkoi uikutus. Uikutus yltyi kiljumiseksi ja kesti 10 minuuttia ennenkuin loppui. Kau-he-aa. :( Itse nukuin edelleen sohvalla purren hammasta ja toivoen että Kiira rauhoittuisi. Yöllä kolmen aikoihin sama toistui, mutta en ottanut aikaa miten kauan kesti rauhoittuminen. Ilmeisesti ei kuitenkaan kauhean kauan, kun pystyin nukahtamaan uudelleen. Aamulla ennen kahdeksaa alkoi sitten pahin kiljumisvaihe, joka kesti puoli tuntia. Olisin noussut aikaisemmin, jos Kiira vain olisi rauhoittunut, mutta oli pakko odottaa ettei se opi että kiljumalla saa huomiota. Ei ollut kivaa.

Päivän mittaan tehtiin useita erimittaisia yksinoloharjoituksia Kiiran ollessa keittiössä, hain postit laatikosta ja vein roskia, ja lopulta kävin reilun puolen tunnin reissun asioilla, vein mm. Kiiran rekisteritodistuksen postiin. Soittelin eilen Kennelliittoon ja kuulemma tällä hetkellä tuontikoirien rekisteröintijono on niinkin vähän kuin n. kolme viikkoa. Saas nähdä. Tulipa sitten samalla todettua että tuo kiljunta kuuluu varsin selvästi postilaatikoille ja parkkipaikalle asti >:( Pitää varmaan laittaa naapureille jotain lappua laatikkoon, että sori meillä on nyt tällainen tilanne, koittakaa kestää. Pitemmän poissaolon jälkeen Kiira oli hiljaa (ei kuulunut parkkipaikallekaan mitään), mutta keittiössä heti portin edessä oli odottamassa salapissa. Ei ollut kivaa harpata suoraan lätäkköön :P Oma mokahan tuo toki oli, olis pitänyt käyttää se pihalla ennenkuin lähdin. Fail. Pitäisi saada Kiira tajuamaan mitä varten niitä sanomalehtiä on pitkin keittiön lattiaa, ei ole tarpeeksi monta kertaa ehtinyt kehumaan silloin kun se on osunut oikeaan paikkaan tarpeineen.

Huonoon ruokahaluunkin löytyi täsmäase: piimä! Ei ollut enää puhettakaan mistään nirsoilusta kun turvotin pienen osan nappuloita piimässä, Kiira veti innolla nassuunsa koko kupillisen ja nuoli tyhjän kupin vielä moneen kertaan :D

Illalla yritettiin ottaa 9-viikkoiskuvia pihalla, mutta Kiira oli aikaisemmin innoissaan juossut nenineen kameran linssiin ja kuvat ovat nyt sitten melko tuhnuisia kun linssissä on tahra :/

Tänään on sujunut jo hieman paremmin, ja olo on ollut itselläkin hieman rennompi. Yöllä tuli tosin failattua, kun alunperin oli tarkoitus nukuttaa Kiira häkissä hieman kauempana sohvasta, mutta sepä keksikin alkaa uittamaan tassujaan vesikipossa ja molskis ja loiskis ja sanomalehdet uivat vedessä ja Kiira vinkui surkeana siellä märkyyden keskellä. Sorruin päästämään sen sitten häkistä poies ja yön se nukkui sohvan alla / sohvan vieressä. Aamulla alkoi hyppimään sohvaa vasten, joten unet jäivät itsellä taas kerran lyhyiksi. Matolle oli käynyt pissaamassa jossain vaiheessa yötä/aamua, jee :(

Vähän ikävää kun Kiira on nyt tottunut nukkumaan olohuoneessa ja päivisin monesti sohvan alla, tuntuu todella vaikealta totuttaa sitä viettämään aikaa keittiössä, johon se on ollut tarkoitus laittaa portin taakse päiviksi kun ollaan töissä. Tänään yritin hieman harjoitella yksinoloa sen kanssa, mutta siitä seurasi ihan hirveä huuto ja kiljunta ja haukkuminen ja ulvonta, kun huomasi olevansa keittiössä yksin kompostikehikko-oven takana. Ihan järkyttävää, varmasti molemmille (ja myös naapureille, voin kuvitella). Silloin kun se on yksikseen keittiö-olohuone-alueella, osaa olla hiljaa pienen vikinän jälkeen. Tässä on nyt vähän moraalinen dilemma, kun olohuoneessa on liikaa sellaista mitä Kiira saattaisi päättää tuhota, mutta tuntuu kärsivän hirveästi jos se teljetään keittiöön. Surkeus sentään :(

Muuten on tosiaan mennyt ihan hyvin, Kiiralla on ruokahalu ollut parempi kuin aiempina päivinä, ja aamulla punnitsin painoksi 4,4kg. Olen pariin otteeseen mennyt Kiiralle kaveriksi kupille “syömään”, sekin tuntuu hieman rauhoittavan. Kuivat nappulat toimivat näemmä hyvin myös namipaloina, ollaan leikitty naminpiilotusta sisällä ja pihalla :) Meinaa vaan jäädä Kiiralla se etsimisvaihe päälle, nuuskutteli todella pitkään pihalla sen jälkeenkin kun kaikki nappulat oli jo löytyneet. Saatiin kokea myös pieniä kauhunhetkiä kun Kiira paineli illalla pihalla verkkoaidan läpi! :o Oli melko wtf-olo että mitä tapahtui, Kiira tuli kuitenkin samantien takaisin samaa reittiä kun kutsuin. Ilmeisesti pikkuvikoja tuossa aidassa kun se ei ole alaosastaan maassa kiinni mitenkään ja kulmasta oli sitten syystä tai toisesta noussut sen verran että Kiira pääsi vilahtamaan siitä ali. Huh. Pitääpä pitää hieman tarkemmin silmällä tuota.

Nähtiin ja kuultiin päivällä muutamat (hävittäjä?)lentokoneet, Kiira tuijotti ihmeissään. Koitin pysytellä mahdollisimman neutraalina siinä vieressä ettei alkaisi säikkymään, kovaa ääntähän niistä kuitenkin lähtee. Illalla saatiin taas vieraita, kun porukat + siskontyttö kävivät katsomassa uutta tulokasta. Kummasti tuo karvapallo on saanut äidinkin koirapelot unohtumaan ;)

Tänään Kiira on syönyt, jos mahdollista, vieläkin vähemmän kuin eilen. Aamulla ruoka ei kelvannut ollenkaan :( Koitettiin epätarkkojen henkilövaakojen avulla kalkuloida Kiiran painoa, ja saatiin tulokseksi noin 4kg. Viikko sitten se on eläinlääkärin tarkistuksessa painanut 3,75kg.. Voi ahdistus sentään. Pikaisen surffailun tuloksena löysin seuraavan kommentin asiaan (vaikka olikin keskikokoisista villakoirista):

“On varsin todennäköistä, että pentu menettää ruokahalunsa muutamaksi päiväksi uuteen kotiin muutettuaan. Ensimmäisenä päivänä se tuskin edes maistaa ruokaansa. Tämä johtuu tietysti uuden ympäristön tuomasta jännityksestä ja siitä että pentu kaipaa sisaruksiaan ruokailuseuraksi. Pentu on tottunut kilpailemaan jokaisesta murusta laumassa. Heikosta ruokahalusta ei tämän vuoksi kannata ensimmäisellä viikolla huolestua lainkaan. Tilanne korjaantuu kunhan et yritä pakottaa tai tuputtaa pentuasi syömään.”

Muuten tuo on vaikuttanut melko normaalilta, on tullut kiinteää ja nestemäistä tavaraa peräpäästä ihan kiitettävästi :P Sanomalehdet on vaan taas unohtuneet, matto ja paljas lattia kelpaa näemmä varsin hyvin. Unet on olleet vähän lyhkäisempiä kuin eilen, tosin sekin varmaan vaikutti asiaan että Anna kävi kylässä :) Kiira sai lainaan toisen pentudamin, mikä on kiertänyt jo monella tollerin alulla ennen tätä, sekä ihan ikioman räksänraadon! Koitettiin pihalla lintusta Kiiralle esitellä, mutta se oli ihan kauhean peloittava :S Vähän uskalsi tulla nuuhkimaan paperia ja pyrstöhöyheniä, mutta ei kyllä todellakaan paljoa. Laitoin tintin pakkaseen odottelemaan pariksi viikoksi, pitää näyttää sitä Kiiralle sitten uudestaan kun se on ehtinyt vähän kauemmin totutella uuteen ympäristöön.

Leikattiin Kiiralta myös kynnet! Anna naureskeli että voi olla Kiiralle sellainen ilkeä täti joka käy aina tekemässä vastaavanlaisia ikäviä toimenpiteitä. Mulle kyllä kelpais.. :D Annakin oli sitä mieltä, että ei syytä huoleen tuon huonon syömisen kanssa, kun Kiira on kuitenkin noin pirteä ja reipas ja normaalin tolleripennun oloinen. Kunhan ei ala laihtumaan. Ja sellainen ylenpalttinen kiljahtelu on noille ihan normaalia myöskin. Melkoinen laulava lintukoira :S Allekirjoitettiin Annan kanssa nyt sitten sijoitussopparikin, eli Anna saapi teettää Kiiralla yhdet pennut jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan, jahka se tuosta kasvaapi ja kehittyypi. Joskus siinä 2,5-3 vuoden iässä.

Siili teki myös paluun päivällä, oli tällä kertaa ilmestynyt takapihan kuistille. Voi Kiira-parkaa.. Pelkäilee moista ikävää piikkiotusta. Vaan toisaalta ihan hyväkin, siilien kanssa tuskin kannattaa suuremmin ystävystyä.

Oi ja voi. Toinen päivä Kiiran kanssa alkoi melko samoissa merkeissä kuin edellinenkin. Kiljuntaa ja lisää kiljuntaa. Ja itsellä kauhean neuvoton olo ja tunne siitä että teenköhän nyt jotain ihan todella väärin. Kiira oksensi eilen illalla nappuloita pienen määrän keittiöön matolle, ja sama toistui nyt aamulla ulos. Olisikohan saanut liikaa riehuntaa ruoan jälkeen? Toivottavasti kyse ei ole mistään vakavammasta.

Aamuriehunnan ja syömisen jälkeen Kiira väsähti ja nukkui kolmisen tuntia. Heräämisen jälkeen hieman touhuttuaan Kiira osasi hakeutua keittiöön paperin päälle pissalle \:D/ Ja kakatkin tuli suurimmaksi osaksi toisen paperin päälle \:D/ Jospa tää tästä, kehujen kera. Yhden aikoihin koitin tarjoilla taas ruokaa, mutta ehkä noin puolet siitä kelpasi. Laitoin vähän raejuustoakin joukkoon (teelusikallisen ehkä), ja se tuntui ainakin maistuvan. Ja tokihan tuli jälleen kiljuntaa ja ulvontaa syödessä :/

Syönnin jälkeen leikittiin vähän ja käytiin pihalla, ja Kiira pissasi taas hienosti ulos. Naapurin pihalla oli aidan takana siili! Voi että Kiira säikähti, kiljahti ja juoksi ovelle, mutta tuli sitten takaisin katsomaan ja ihmettelemään kun jäin paikalleni juttelemaan siilille. Taisi kyllä sekin säikähtää, kauhea sähinä ja säksätys ennenkuin veti itsensä piikkipalloksi. Kiira meinasi uikuttaa vielä sisälläkin, mutta leikittiin vielä tovi ennenkuin pikkuinen taas väsähti. Jaksoihan se melkeen 1,5h olla hereillä :)

Parin tunnin nukkumisen jälkeen Kiira taas heräili ja touhusi toiset 1,5h josta suurin osa oltiin pihalla kun oli niin hieno aurinkoinen sää. Ei tuolla mikään lämmin ole, mutta ihan inhimilliset olosuhteet kuitenkin. Pallon kanssa oli kiva touhuta ja kukkapenkissä nuuskutella, ja välillä piti tulla syliin vähän lepäämään. Naapureitten kovaääniset kakarat herättivät ihmetystä, tuossa kun on sisäpiha ja leikkipaikka muutaman metrin päässä meidän aidasta. Ja jossain naapurustossa haukkui koira, se vaikutti hieman pelottavan. Kiira tutustui oikein reippaasti jo keväällä hankittuun kuljetushäkkiin ja pentumakuualustaan, ja otti lyhyet koeunet häkin sisällä kun istuin vieressä.

Nukkumaan ei ole malttanut ruveta kunnolla vaikka selvästi väsyttäis, ja ruoka ei vaan maita. Lisäksi vaikuttaa siltä että ulkona olis nyt niin paljon kaikkea kivaa että oma nimikin on unohduksissa. Ja sohvalle pitäis päästä. Vähän tuntuu että tästä voi tulla yllättävän vaikeaa pysyä lujana sohvakiellon kanssa kun toinen tulee viereen tapittamaan nappisilmillään..

Iltasella Kiira nukkui tunnin verran, kävi juomassa, sitten yleistä järsimistä, torkkumista ja riehumista klo 2040 asti (pissat paperille, kakat väärään paikkaan, jee) ja sitten tuli taas väsähdys. Yleistä kiljumista on ehkä ollut jo vähän vähemmän, ruokailu tuntuu vaan edelleen kirvoittavan surkeaa volinaa. Normaali juusto tuntui kelpaavan, yhden viipaleen annoin pieninä palasina ja harjoiteltiin vähän istumista sen avulla ;) Voi että toivon että huomenna tuo oikea ruoka maittaisi jo paremmin, kauhean stressaavaa tämmöinen kun ei tiedä saako toinen tarpeeksi ravintoa.

Kiira saapui eilen! Käytiin toisen Annan kanssa hakemassa, ja oli niin kiltisti ja rauhallisesti koko 600km matkan kotia että en olis uskonut. Anna ajoi, Kiira nukkui etupenkillä minun sylissäni ja varasti siinä samalla kyllä lopullisesti sydämeni :) On se niiin suloinen!! Hereillä ollessaan läähätti ja tapitti nappisilmillään, sai pari kertaa hikan (awww!), ja muun ajan tosiaan sitten nukkui, vaihtoi vaan asentoaan aina välillä. Pari kertaa pysähdyttiin, ja yhdet pissat saatiin pihalle.

Rauhallisuus karisi siinä vaiheessa kun päästiin kotia, sillä sitten alkoi ulvonta ja kiljunta joka on jatkunut about koko sen ajan kun pikku termiitti on hereillä ollut. On vähän neuvoton olo itsellä kun toisella on selkeästi joku hätänä, eikä mitään osaa tehdä. Kai sillä on ikävä äippää ja sisaruksia, onhan tuo ihan ymmärrettävää. Mutta kyllähän se sydäntä raastaa :( Ihan kauhia huuto nytkin illalla ollut, Kiira on juoksennellut ympäriinsä ovelta ovelle ja uikuttanut ja kiljunut ja ulvonut. Syönnin yhteydessä alkaa myös ulvomaan. Eikä ruoka oikein maita, tai ei ainakaan malta rauhoittua syömään, käy hakemassa muutaman nappulan kupista ja juoksee parin metrin päähän syömään, hakee lisää pari nappulaa ja sama toistuu. :/

Yö meni sentään kohtuullisen rauhallisesti, tovin kiljumisen jälkeen rauhoittui kiltisti nukkumaan sohvan viereen lattialle. Laitettiin kompostikehikko tuohon sohvan viereen ja sinne Carinalta mukaan saatu makuualusta jossa on Kiiralle tuttuja alkukodin hajuja. Viereen sitten sanomalehtipapereita vaikkei Kiira kyllä vielä ollenkaan ymmärrä sanomalehtien päälle, sen mielestä ne on lähinnä leikkimistä varten ja niitä on aivan ihana repiä. Vaan jospa se siitä pikkuhiljaa valaistuis.

Muutamat pissat on saatu tehtyä pihalle ja oon koittanut kovasti siitä kehua, mutta taitaa olla vielä itelläkin opettelemista oikeiden äänenpainojen kanssa :P Samoin kyllä torumisenkin kanssa, aika turhalta tuntui yrittää kieltää kun Kiira jyysti jotain kaapelia eikä reagoinut yhtään mitenkään kun koitin torua. Tapitti vaan silmät pyöreinä johto suussaan sen näköisenä ettei kuule mitään, ja jos kuuleekin niin ei kyllä ainakaan ymmärrä. Laitettiin sitten nuo kompostikehikot esteeksi koko viihdekeskuskompleksin ympärille ettei Kiira pääse järsimään piuhoja tai tekemään tarpeitaan vaikeasti käsiksi päästäviin paikkoihin.

Mitäs muuta.. Pihalla ollaan tosiaan muutamaan otteeseen käyty ja Kiira on siellä onnessaan kirmannut, onneksi saatiin portti ja aidat laitettua muutama päivä sitten. Carinalta saatiin paljon kaikkea kivaa tillbehöriä mukaan, joilla oon koittanut Kiiraa leikittää. Aaronin omistajalta Petralta lähtöisin oleva pinkki pupupeitto on varsinkin aivan ihana (myös Kiiran mielestä) :)

Ja sohvan alla on ainakin toistaiseksi ollut melkeinpä lempparinukkumapaikka, onneksi pikku tuholainen kasvaa nopsaan niin ei ehkä enää kovin kauaa sinne mahdu :D Hieman hirvittää kun sohvan alta kuuluu välillä tasainen rouske kun pienet hampaat kaluavat puuta.. Ja arvatkaapa huviksenne miten hyvin tuon saa houkuteltua sieltä pois :S