Author Archives: Anna

Maanantaina piipahdimme taas vaihteeksi eläinlääkärin pakeilla. Kiiralle on hienosti kasvanut uusia pysyviä hampaita, ja viikkoa aiemmin viikonloppuna tippui molemmat alakulmahampaat. Yläkulmurit vaan eivät kertakaikkiaan liikahtaneet mihinkään, vaikka uudet pysyvät hampaat kasvoivat ensin maitohampaitten sisäpuolelle ja työntyivät siitä niiden eteen. Viikonlopun seurasin tilannetta, ja maanantaina soitin Akuuttiin että mitäs tehdään, kun pysyvät hampaat ovat jo samanpituiset kuin maitohampaat. Poishan ne piti sitten lähteä otattamaan.

Eläinlääkäri vilkaisi Kiiran hammaskalustoa ja tuumasi että aika tiukassahan ne kulmurit näyttävät olevan, mutta purenta on kuitenkin kunnossa. Takajalkaan tuikattiin rauhoituspiikki ja sain jäädä huoneeseen odottelemaan Kiiran nukahtamista. Vähän aikaa se tepasteli lattialla, mutta yllättävän nopeasti iski väsy ja piti käydä pötkölleen. Reppana, meni ihan lötköksi :) Kannoin sen vielä toviksi heräämishuoneen lattialle odottelemaan, ennenkuin hoitaja tuli sanomaan että saan poistua. Noin tunnin kuluttua sitten soittivat että homma on hoidettu, Kiira on viety heräämöön, saan tulla hakemaan. Kaikki muut maitohampaat Kiiralla olikin kuulemma jo itsestään tippunut, mutta osa pysyvistä on vielä puhkeamatta. Vielä jonkin aikaa järsimistä tiedossa siis :/

Kiira oli vielä melko tokkurainen, kun kävelytin sen autolle, ja kotonakin se nukkui useamman tunnin.

Parin tunnin päästä jaksoi jo vähän silmiäkin raotella:

Virkustuminen alkoi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun sain annettua Kiiralle ruokaa. Ja minähän en tietenkään tajunnut ottaa tuota sidettä Kiiralta jalasta pois ennen sitä, olipa meinaan aika mielenkiintoista leikellä teippejä auki kun väsynyt potilas ei ollutkaan enää yhtään väsynyt! Illalla oli melkoiset rallit, Kiira säntäili ympäri kämppää, pihalle ja taas sisälle, matot oli rullalla koko ajan :D Vissiin piti ottaa takaisin ne tunnit mitkä tuli nukuttua… Eipähän ainakaan kovin kipeältä vaikuttanut. Tosin nukkumaan mennessä kyllä vähän vaikutti, vinkui paljon eikä meinannut rauhoittua oikein millään :(

Kiiralle laitettiin itsestään sulavat tikit, ja sain särkylääkettä mukaan, mutta niitä sai antaa vasta seuraavana päivänä. Huvitti, miten helposti ne särkylääkkeet on saanut annettua, kun muistaa miten Inkan kanssa on saanut taistella matolääkkeitten yms. kanssa :D Kiira kun söi nuo kiltisti kädestä, ja olisi varmasti halunnut lisääkin. Loppuviikosta ruoka on maistunut vähän vaihtelevasti, kun se on pitänyt tarjoilla kokonaan turvotettuna, Kiira ehti ilmeisesti jo tottua siihen että saa osan kuivana (ja tykkää muutenkin enemmän kuivista nappuloista). Päivisin olen kokeillut uutta kikkaa pentukongin kanssa, olen laittanut kongin täyteen maksalaatikkoa (käytännössä pari teelusikallista sinne mahtuu) ja yöksi pakkaseen, Kiira on jäänyt aina varsin tyytyväisenä imeskelemään kongia kun olen lähtenyt töihin. Ei ole paljoa korvaansa lotkauttanut :D Hyvä kikka, suosittelen lämpimästi!

Ja korvan lotkauttamisesta puheenollen, onko vähän suloista kun toisella on korvat pikkasen sekaisin? <3

On se niin ihana. Nyt kyllä on huomannut, miten Kiira tuntuu koko ajan rakkaammalta ja suloisemmalta :) Ihanaa miten se jo osaa joitain asioita, ja oppii uusia juttuja. Ollaan käyty joka ilta tunnin lenkki lähiympäristössä, tutkailemassa uusia paikkoja. Ei varmasti tulisi tällä tavalla koluttua kaikenmaaliman metsäpolkuja ja pyöräteitä ilman Kiiraa. Ja olen käyttänyt aika paljon flexi-talutinta, kun tuntuu että Kiira pääsee nauttimaan noista kävelylenkeistä paljon enemmän kun saa juosta vähän vapaammin. Harjoitellaan sitä Oikeassa Hihnassa kulkemista sitten erikseen.

Ollaan myös treenattu damipalautuksia kotosalla nyt aika useasti, kun saatiin vihjettä että sitä kannattaisi harjoitella.. Käytiin tuossa pari viikkoa sitten Pirkon&Pasin ja Annan&Harrin kanssa treenailemassa, ja Pirkko tuumasi että Kiira on oppinut tiputtamaan damia. Luoksetulo kyllä toimii, mutta dami jää jonnekin matkan varrelle.. Tottahan se on, että nuo noutojutut kannattaisi aloittaa siitä lähityöskentelystä, koska se palauttaminen on kuitenkin kaiken a ja o. Kiira tuntuu pikkuhiljaa pääsevän jyvälle asiasta, olen varovaisen optimistinen sen suhteen että siitä vielä joku päivä kunnon noutaja tulee ;)

Kiira on täyttänyt 5 kuukautta ja kasvanut kovasti. Ihan hätkähdin katsellessani parin kuukauden takaisia kuvia, niin paljon on ulkomuoto muuttunut :D Painoa on reilut 11 kiloa, säkäkorkeus noin 41cm. Päivitin uuden kasvukuvankin tuonne Kiiran omalle sivulle.

Tolleripikkujouluissa ei sitten tullut yllättäin juurikaan kuvia otettua.. Mitenpä sitä nyt kykeneekään kun iso joukko koiruuksia on koko ajan liikkeessä :D Kiira pääsi kuitenkin aloittamaan agility-uransa hienosti leikkimielisen kisan merkeissä, kierrettiin maassa olleita keppejä ja Kiira oli aivan mainio :) Myös tavaroita saatiin haettua yhdessä osatehtävässä, tosin Kiira kiinnostui vähän liikaakin hakemastani pallosta, eikä olisi millään halunnut siitä luopua.. Myös makkaransyönti sujui pikkukoiran loputtoman ahneuden avulla, ja tulimme Kiiran kanssa lopulta koko kisan jaetulle toiselle sijalle! Jee! Palkinnoksi saimme pikkupussin koiranruokaa, mutta luovutimme sen Leevi-enolle koska Kiira on vielä alaikäinen… :) Kiira näki myös ensimmäistä kertaa nuotion, kun paistettiin makkaraa kisojen jälkeen, eikä ollut moksiskaan. Vähän meinasi tosin väsy painaa, kun oli päässyt peuhaamaan isompien kanssa. Onneksi Anna-tädin syliin pääsi vähän levähtämään :)

Kiira pääsi joulukuun alussa myös leipomaan pipareita! Tässä tomera työnjohtaja valvomassa tilannetta:

Myös laadunvalvontaa harjoitettiin:

Kiira vahtipaikallaan:

“Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, päätämme pipariraporttimme täältä tähän”

Huhhuh, kyllä se on rankkaa tuo leipominen!

Itsenäisyyspäivänä Kiira pääsi tutustelemaan akateemisen kyykän ihmeelliseen maailmaan, kun kävimme pelaamassa pikkujoulukyykkää yliopiston parkkipaikalla. Kiira auttoi hienosti kyykkien kokoamisessa, tosin hieman on ehkä vielä opeteltavaa siinä miten homma oikeasti pitäisi hoitaa.. Kaikkein kivointa oli kuitenkin ihana uusi leikkikaveri, Java :)

“Nyt kun sä katot muualle niin mä ihan huomaamattomasti voisin pölliä tän hanskan tästä…”

Parin tunnin peuhaamisen jälkeen Kiira oli niiin väsynyt! :D Hellyin jopa päästämään sen viimein sohvallekin, oman viltin päälle. Kiira oli kyllä onnellinen <3

Joulukuun toisella viikolla saatiin lunta! Paljon lunta! Parhautta!

Kiiran mielestä rappuralliin on myös aivan mainiota puhdistaa kenkien lisäksi esim. hampaita!

Kiira on nyt kokonaiset 20 viikkoa vanha! Hui miten aika meneekin nopsaan. Pikkuneiti alkaa jo näyttää ihan koiralta, pentukarva on hyvinkin vaihtumassa aikuismaisempaan malliin, häntä on kasvanut nätiksi viuhkaksi ja paino on noussut lähelle 11 kiloa. Pantaa ja valjaita on saanut viime viikkojen aikana useampaankin kertaan säätää isommiksi, siinä sen kasvun itse ainakin konkreettisimmin huomaa :)

Ollaan nyt oltu viimeiset 2 viikkoa alkukotona Inkaa hoitamassa, vähäsen on otukset jo tottuneet toisiinsa. Inka ei enää sähise ja pörhistele koko ajan, ainoastaan silloin jos Kiira menee liian lähelle ja/tai alkaa vingahtelemaan ja haukkumaan. Kiira tahtoisi vaan niin kovasti leikkiä! Reppana heiluttaa Inkalle häntää, ja Inka heiluttaa takaisin – viesti vaan on vähän eri. Pientä kielimuuria havaittavissa täällä :D Pari kertaa Kiira on pihalla vapaana ollessaan lähtenyt Inkan perään, mikä ei ole yhtään hauskaa (ainakaan minusta, ja tuskin Inkastakaan), mutta Inka kyllä pääsee aina johonkin pakosalle.

Paljon ollaan Kiiran kanssa ulkoiltu ja käyty lähimetsissä kävelemässä (ja Kiira myös vapaana kirmailemassa), on tehnyt hyvää varmasti molemmille. Kyllä sitä mieli kummasti lepää lumisessa metsässä polkuja pitkin taapertaessa :) Ollaan myös tavattu muutamia mukavia koiraihmisiä iltalenkeillä, kovasti ovat kaikki olleet Kiiraan ihastuneita (no kai nyt!). Kiira sai lisäksi yhtenä päivänä serkun 8kk ikäisestä malinois-belggaripojasta leikkikaverin, kovasti innoissaan telmivät pihalla menemään ja kirmailivat metsässä, eikä tuntunut kokoero paljon menoa hidastavan :D Jymy oli tosiaan nimensä veroinen, kookas ja kova menemään. Kiva että Kiira sai vähän energiaansa purettua ja oli sitten yhden illan aika mukavasti väsähtänyt. Viime viikonloppuna Kiira oli taas yhden yön myös Leevilässä vierailulla, oli tainnut menoa ja meininkiä sielläkin piisata ;) Kuulemma Kiira oli hevostallilla ollut kuin vanha tekijä, ja oli pitänyt useampaakin isoa kaveria käydä vähän nenästä nuolemassa :D

Kiira on vaihtanut myös käsien järsimisen nyt nuolemiseen, veikkaan että etuhampaitten vaihtuminen on vaikuttanut asiaan. Kiiralla on nyt sekä ylhäällä että alhaalla kaunis rivistö uusia ihanaisia hampaita <3 Kulmahampaat eivät ole vielä lähteneet, niitä odotellessa.. Vähän keittiökalusteita säästääkseni hommasin Kiiralle pentugongin ja täytetahnaa siihen, se on ollut varsin mieluisa jyystettävä. Ulkona on sitten kovasti järsitty kaikenlaisia jäisiä puupalikoita, ja varsinkin vanhan autotallin traktoriväliköstä on ollut Kiiran mielestä aivan iiiihana käydä hakemassa uusia puruleluja:

Parina päivänä yksin ollessaan Kiira oli onnistunut saamaan keittiön ovelta aitakehikkoesteen siirrettyä sen verran sivuun, että oli päässyt eteistilaan ja työhuoneeseen himmailemaan. Olipa varsin kiva ylläri tulla kotia kun punainen ohjus meinaa hyökätä samalla ovenavauksella pihalle :o Ja minun vanhat iltasatukirjani olivat maistuneet, eräästäkin oli kannet ihan riekaleina… mutta Kiiralla ainakin oli ollut KIVAAAA!!! Jos siitä siivosta jotain voi päätellä :P Muutenhan tuo oli kuitenkin ollut yllättävän siivosti.

Kiira on keksinyt kaiken järsimisensä ohella uusia hassuja tempauksia, joille on myös saanut hihitellä kovasti. Yksi oli puuvaraston oven päällä pomppiminen, kun se huomasi että metallinen ovi antaa minun jalkani alla hieman periksi ja päästää kivan kumean äänen :D Siitä oli iloa monena päivänä, Kiira niin tohkeissaan loikki oven päällä ja vouvahteli innoissaan. Sain myös namin avulla otettua nätin poseerauskuvan siinä oven päällä:

Kiiran nenänpää on tosiaan nyt muuttunut punertavaksi, mikä on myös jotenkin hassua :)

Pari kuvaa myös metsälenkiltä:

Tässä näkee noita uusia mittasuhteitakin vähän:

Huomenna on Oulun tollereitten järkkäämä pikkujoulutapahtuma päivällä, pitää yrittää saada siellä otettua Kiirasta lisää uusia kuvia :)

Vanhemmat läksivät lomareissulle, joten olen Kiiran kanssa alkukotona vahtimassa taloa ja Inkaa kuun loppuun saakka. Ei oikein jaksa nyt kirjoitella sen enempiä, mutta ohessa muutama talvinen kuva viikonlopulta Kiirasta aurinkoisella takapihalla :)

Kiira katsoo kameraankin nätisti pyydettäessä <3

Kaunis silhuetti ja epäileväinen katse :)

Sen verran voisi toki kertoa, että Kiiran paino oli tänään 10,2kg ja hampaita on lähtenyt lisää :) Pääsin jopa lähietäisyydeltä todistamaan yhden hampaan irtoamista punnituksen yhteydessä, kun pidin Kiiraa sylissä ja se yritti kovasti järsiä minua korvasta siinä.. Yhtäkkiä kuului pieni *naps* ja järsimisinto loppui siltä erää siihen :D

Keittiössä puisiin kalusteisiin on pitänyt olla läträämässä bergamotti-tippoja jotta pikkutuholainen malttaisi jättää ne rauhaan :> Yhtä hyllyn reunaa oli jo maisteltu siihen malliin että voi äitiä hippasen harmittaa jahka palailee kotia… Totesin myös että hirvenrustoluut ei ole kauhean hyvä idea, Kiira oli yksi päivä vetäissyt puolen nyrkin kokoisen mötikän kitusiinsa ja seuraavana päivänä olikin sitten luvassa mattopyykkiä kun oli reppana ripuloinut matolle :/ Että ei näin.

Tämä on ollut varsin sosiaalinen viikko Kiiran elämässä :) Ihan aluksi Kiira sai uuden kaverin, Tiikerin:

Tiikeriä on kiva retuuttaa ympäriinsä. Myös omistaja tykkää kun hihat ja lahkeet saavat hetken aikaa hengähtää helpotuksesta ;) Keskiviikkona oli taas Akuutin pentukerho, ja Kiira sai tehosterokotukset. Oli oikein reippaana, odotushuoneessa vähän liiankin innokkaana (“JEE JEE KAVEREITA LEIKITÄÄN JEE !!1”) … Rokotukset ei tuntuneet juuri missään, ja silmäkin oli parantunut hienosti. Kysyin ell:n mielipidettä Kiiran ruokailun suhteen, kun se on nyt tällä viikolla meinannut skippailla aamiaista. Ruoka ei ole tosiaan syystä tai toisesta kelvannut, ja lääkäri oli sitä mieltä että ruokailukertoja voi vähentää kolmeen kertaan päivässä. Sillä linjalla ollaan sitten jatkettu. Ihan ei ole kyllä kaikki ruoka aina kelvannut, mutta eipä tuo Kiira mitenkään laiheliinilta vaikuta.

Pentukerhossa oli tosiaan osittain uusia tuttavuuksia, ja Kiira oli tällä kertaa paljon reippaampi ja heti alusta asti menossa mukana.

Varsinkin sekarotuisen Pepen kanssa oli ihanaa telmiä :)

Torstaina Kiira täytti 16 viikkoa, ja painoa oli (eläinlääkäriaseman puntarin mukaan) edellisenä päivänä 8,4 kiloa. On sillä tosiaan raajat taas venähtäneet kummasti, ja pääkin hieman kasvanut. Jokohan siellä alkaisi olla yhden herneen lisäksi vähän toistakin :D

Perjantaina saatiin ensilumi! Kiira oli aluksi hieman ihmeissään kun illalla mentiin ulos, että mikäs juttu tämä oikein on, mutta riehaantui varsin äkkiä ;) Koitti haukata lumihiutaleita suuhunsa ja aurasi nenällään lumihangessa nuuskuttaen. Se oli kyllä niiiin suloinen nenänpää lumisena :)

Lauantaina käytiin moikkaamassa Annaa ja Leeviä talleilla, ja koiruudet pääsivät juoksentelemaan lumisessa metsässä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä:

Kiira sai myös varsin tyylikkäät lumipallot pöksyihinsä :D

Lumessa oli ihanaa tarpoa :)

… ja myöskin kirmailla! Onko se kuutti, onko se mursu, onko se kenguru, onko se hyvin syönyt kaniini? :D (Ei, kyllä se taitaa olla oikeasti tuo eräs Kiira-niminen pallero)

Lopputuloksena juoksentelusta oli “hieman” märkä ja luminen koiruus :)

Sunnuntaina käytiin moikkaamassa myös Santtu-collieta, joka oli reppana ihan hätää kärsimässä tuon yhden termiitin käsittelyssä :/ Vähän liian kiltti tuttavuus, kun se ei sitten millään kehdannut sanoa Kiiralle että NYT IRTI MUN KORVAKARVOISTA PRKL. Piti sitten koittaa vähän hillitä Kiiran menoa, ja laittaa Santtu tovin jälkeen sisätiloihin turvaan.

Tällä viikolla on välillä mennyt jo todella mukavasti päivällä Kiiran kanssa, reippaasti on tehnyt pihalle tarpeet ja syönyt, ja olen ehtinyt peräti tunnissa takaisin töihin (ja syödä itsekin tosiaan siinä ajassa). Kiira on aivan ihastunut maksalaatikkoon, meinasi tunkea lautaselle kun sitä oli jonain päivänä ruokana :D Laitoin vähän Kiirallekin ruuan joukkoon ja sen piti sitten käydä moneen kertaan käydä nuolemassa kuppi puhtaaksi syönnin jälkeen, hih.

Keskiviikkona käytiin Akuutin pentukerhossa katsomassa muita pieniä koiria, ja oltiin siellä isojen rotujen puolella (ne pienet oli oikeesti tosi pieniä). Kiira meinasi vähän jäädä isompien jalkoihin, mutta loppua kohden rohkaistui enemmän kirmailemaan muiden kanssa.

Huvitti kun siellä oli mm. saksanpaimenkoira, labradori, pari rotikkaa ja boksereita, joista ainakin ensin mainitut melkein kaksi kertaa Kiiran kokoisia :)

Kiira jossain vaiheessa oli sitä mieltä että hänetkin pitää huomata ja alkoi haukkumaan… Hävetys :)

Punnitsin Kiiran samalla reissulla, ja vaaka sanoi painoksi 8kg. Alkaa olla jo iso tyttö!

Torstai-iltana käytiin treffaamassa Annaa ja Leeviä Valkeisilla, ja oltiin jo hetken tyytyväisiä kun ei satanut vettä ja koirat olivat kuivia.. Mutta tietenkin sieltä löytyi sitten pienen järven kokoinen rapakko mihin molemmat koiruudet ryntäsivät innoissaan uudestaan ja uudestaan, joten se siitä kuivuudesta sitten :P

Lauantaina jätin Kiiran äidille hoitoon päiväksi ja menin itse kuunteluoppilaaksi NOME-koulutukseen Valkeisille. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka tulikin ihan kohtuullisen kylmä seisoskellessa kalseassa kelissä.. Iltapäivällä vein Kiiran lähimetsään juoksentelemaan, ja innoissaan se kirmaili ees ja taas. Malttoi vähäksi aikaa kuitenkin pysähtyäkin niin sai pari kuvaa näpsittyä :)

Sunnuntaina ei onnistuttu tapaamaan muita tollereita, mutta kävin Kiiran kanssa kaksistaan Valkeisilla kävelemässä (Kiira tosin juoksi). Taisi muiden koirien jäljet siellä haista ;) Loppuvaiheessa Kiira löysi vielä ihanan ojan missä oli kiva käydä vähän räpiköimässä… Metsäreissujen jälkeen uni sitten maittoikin hyvin.

Olen muuten onnistunut leikkaamaan Kiiralta kynsiäkin ihan yksinäni, yhtenä iltana syötin sille melkein koko iltaruuan kuivina nappuloina samalla kun napsin 4 kynttä :D Jospa se siitä..

Kiira on toipunut varsin hyvin. Tipat taisivat alkaa vaikuttaa heti samantien :) Silmä ei ole punoittanut eikä rähminyt, mikä on ollut todella suuri helpotus. Tippojen laittaminen on ollut vähän oma operaationsa, mutta nyt perjantai-iltana sain ne ihan yksinkin laitettua! Miten reipas pieni koira minulla onkaan :)

Eilen Kiira täytti kokonaiset 14 viikkoa! Hui. Noista kasvukuvista itsekin alkaa huomata että kyllä on pienokainen alkanut kasvattaa raajojaan :o Painoa on tällä hetkellä noin 7,7kg.

Hankin Kiiralle myös vauvva-ammeen pesua varten :D Kuivaharjoittelu ei Kiiraa tosin oikein meinannut miellyttää, jostain syystä amme vaikutti kauhean peloittavalta, tai ainakin sinne meno.. Vieressä sentään saattoi poseerata (tosin kameralle piti silti vähän haukkua).

Luopumista (“jätä”-käsky nami kädessä) ollaan harjoiteltu nyt säännöllisesti ja se alkaa sujua ihan mukavasti. Pikkuhiljaa voisi vähän sitä vaikeuttaakin ehkä. Ruokakupilla ollaan myös harjoiteltu kärsivällisyyttä, eli nyt parina päivänä olen istuttanut Kiiraa paikallaan kun kuppi on lattialla, ennenkuin annan luvan syödä. Mahtavaa huomata, miten se tajuaa asioita (ainakin välillä) :) Ulkoa rapaisena tullessakin malttaa hienosti tulla oven edessä olevalle pyyhkeelle odottamaan kuivaamista, kun sanon että “tassut”. Varsinainen tassupesukin sujuu ihan kohtuullisesti, vaikka pieni pesuvati ei kauheasti Kiiraa miellytäkään. Toivottavasti tuon uuden ammeen kanssa sekin hieman helpottuisi.