Monthly Archives: October 2008

Tällä viikolla on välillä mennyt jo todella mukavasti päivällä Kiiran kanssa, reippaasti on tehnyt pihalle tarpeet ja syönyt, ja olen ehtinyt peräti tunnissa takaisin töihin (ja syödä itsekin tosiaan siinä ajassa). Kiira on aivan ihastunut maksalaatikkoon, meinasi tunkea lautaselle kun sitä oli jonain päivänä ruokana :D Laitoin vähän Kiirallekin ruuan joukkoon ja sen piti sitten käydä moneen kertaan käydä nuolemassa kuppi puhtaaksi syönnin jälkeen, hih.

Keskiviikkona käytiin Akuutin pentukerhossa katsomassa muita pieniä koiria, ja oltiin siellä isojen rotujen puolella (ne pienet oli oikeesti tosi pieniä). Kiira meinasi vähän jäädä isompien jalkoihin, mutta loppua kohden rohkaistui enemmän kirmailemaan muiden kanssa.

Huvitti kun siellä oli mm. saksanpaimenkoira, labradori, pari rotikkaa ja boksereita, joista ainakin ensin mainitut melkein kaksi kertaa Kiiran kokoisia :)

Kiira jossain vaiheessa oli sitä mieltä että hänetkin pitää huomata ja alkoi haukkumaan… Hävetys :)

Punnitsin Kiiran samalla reissulla, ja vaaka sanoi painoksi 8kg. Alkaa olla jo iso tyttö!

Torstai-iltana käytiin treffaamassa Annaa ja Leeviä Valkeisilla, ja oltiin jo hetken tyytyväisiä kun ei satanut vettä ja koirat olivat kuivia.. Mutta tietenkin sieltä löytyi sitten pienen järven kokoinen rapakko mihin molemmat koiruudet ryntäsivät innoissaan uudestaan ja uudestaan, joten se siitä kuivuudesta sitten :P

Lauantaina jätin Kiiran äidille hoitoon päiväksi ja menin itse kuunteluoppilaaksi NOME-koulutukseen Valkeisille. Oli ihan mielenkiintoista, vaikka tulikin ihan kohtuullisen kylmä seisoskellessa kalseassa kelissä.. Iltapäivällä vein Kiiran lähimetsään juoksentelemaan, ja innoissaan se kirmaili ees ja taas. Malttoi vähäksi aikaa kuitenkin pysähtyäkin niin sai pari kuvaa näpsittyä :)

Sunnuntaina ei onnistuttu tapaamaan muita tollereita, mutta kävin Kiiran kanssa kaksistaan Valkeisilla kävelemässä (Kiira tosin juoksi). Taisi muiden koirien jäljet siellä haista ;) Loppuvaiheessa Kiira löysi vielä ihanan ojan missä oli kiva käydä vähän räpiköimässä… Metsäreissujen jälkeen uni sitten maittoikin hyvin.

Olen muuten onnistunut leikkaamaan Kiiralta kynsiäkin ihan yksinäni, yhtenä iltana syötin sille melkein koko iltaruuan kuivina nappuloina samalla kun napsin 4 kynttä :D Jospa se siitä..

Kiira on toipunut varsin hyvin. Tipat taisivat alkaa vaikuttaa heti samantien :) Silmä ei ole punoittanut eikä rähminyt, mikä on ollut todella suuri helpotus. Tippojen laittaminen on ollut vähän oma operaationsa, mutta nyt perjantai-iltana sain ne ihan yksinkin laitettua! Miten reipas pieni koira minulla onkaan :)

Eilen Kiira täytti kokonaiset 14 viikkoa! Hui. Noista kasvukuvista itsekin alkaa huomata että kyllä on pienokainen alkanut kasvattaa raajojaan :o Painoa on tällä hetkellä noin 7,7kg.

Hankin Kiiralle myös vauvva-ammeen pesua varten :D Kuivaharjoittelu ei Kiiraa tosin oikein meinannut miellyttää, jostain syystä amme vaikutti kauhean peloittavalta, tai ainakin sinne meno.. Vieressä sentään saattoi poseerata (tosin kameralle piti silti vähän haukkua).

Luopumista (“jätä”-käsky nami kädessä) ollaan harjoiteltu nyt säännöllisesti ja se alkaa sujua ihan mukavasti. Pikkuhiljaa voisi vähän sitä vaikeuttaakin ehkä. Ruokakupilla ollaan myös harjoiteltu kärsivällisyyttä, eli nyt parina päivänä olen istuttanut Kiiraa paikallaan kun kuppi on lattialla, ennenkuin annan luvan syödä. Mahtavaa huomata, miten se tajuaa asioita (ainakin välillä) :) Ulkoa rapaisena tullessakin malttaa hienosti tulla oven edessä olevalle pyyhkeelle odottamaan kuivaamista, kun sanon että “tassut”. Varsinainen tassupesukin sujuu ihan kohtuullisesti, vaikka pieni pesuvati ei kauheasti Kiiraa miellytäkään. Toivottavasti tuon uuden ammeen kanssa sekin hieman helpottuisi.

Soitin aamulla eläinlääkäriin ja sain ajan puoliltapäivin, tuumasivat että ihan hyvä tulla näyttämään niin katsovat onko kaikki ok. Sain tehdä työpäivän kotoa käsin, mikä helpotti tosi paljon. Kiira ei ole oikein malttanut syödä, eilen illallakaan, mutta veikkaan että johtuu siitä kun on saanut olla viikonlopun koiraseurassa ja nyt piti olla taas yksinään. Onhan tuo muuten ollut kuitenkin ihan virkeä, silloin kun ei ole nukkunut :)

Lääkärissä oli levotonta, odotushuone täynnä koiria ja Kiira olisi halunnut päästä leikkimään. Tutkimushuoneessa tarvittiin apukäsiä että lääkäri sai laitettua väriainetta Kiiran silmiin ja pystyi katsomaan onko niihin tullut vahinkoa. Vasemman silmän sisäluomessa oli kuulemma ihan pieni repeämä, minkä pitäisi kyllä parantua ihan hyvin. Saatiin viikon silmätippakuuri, ja eläinlääkäri naureskeli että päästään ihan kotonakin harjoittelemaan tippojen laittamista. Ou jes. Siinä kävi joku silmäspesialistikin vilkaisemassa, ja sanoi että noin pientä naarmua ei kannata ruveta ompelemaan tai mitään, paranee itsestään. Mutta voi olla että joskus myöhemmin (vuosienkin päästä) sitten alkaa vaivaamaan, jos tulee arpikudosta ja alkaa ärsyttää silmää. :( Toivottavasti tuo nyt paranee ilman mitään ihmeempiä. Perhana että pitikin sattua näin. Tosin eläinlääkäri totesi että aika vähällä päästiin.

Eläinlääkärireissun jälkeen käväisiin moikkaamassa työkavereita Noksun pihalla ja Kiira sai monta uutta ihailijaa :) Mutta mikäs ihme tuo nyt on, kun toinen on niin suloinen <3

Illalla taas haravoitiin Kiiran kanssa pihalla ja Kiira aloitti uuden kuopankaivuuprojektin aidan vieressä. Pääsi sitten tassupesulle kun tultiin sisälle, oli ihan multainen koko koiruus. On kyllä ihan kiitettävissä määrin tehnyt pihalle kaikki tarpeensa, ja melko hyvin oppinut tuon tassujen puhdistuksen sisälletulon yhteydessä. Menee yleensä ihan itse pyyhkeen päälle makaamaan ja odottamaan makupaloja :)

Kiira on kyllä ollut vähän väsynyt, nukkunut aika paljon. Takana on kyllä kuitenkin ilmeisen vilkas viikonloppu, joten varmaan johtuu siitäkin. Ainiin, eläinlääkärin vaaka sanoi Kiiran painoksi 7.25kg!

Tänään Kiira on ollut taas oma riiviömäinen itsensä, riekkunut ja purrut käsiä ihan apinan raivolla. Ja sinne sohvalle pitäis olla koko ajan menossa, eikä tietenkään korvaansa lotkauta kun yrittää komentaa sitä alas sieltä :(

Iltapäivän aikana Kiira oli saanut jotenkin pöydältä avatun karkkipussin lattialle, oletettavasti hypännyt ja vetäissyt sen mainoslehden mukana. En tajunnut asiaa kuin vasta myöhemmin kun aloin ihmettelemään miksi ihmeessä karkkipussi on lattialla.. En edes vaikka olin ottanut kuvankin syyllisestä yhden imeskellyn karkin vieressä:

Tosin oli tuossa vaiheessa muutenkin vähän kiirus, kun lähdettiin tallille katsomaan Annan hevosta. Ja Kiirahan ei tietenkään pelännyt ihan yhtään! Vissiin kuvitteli että siinä on iso koira, kun oli neljä jalkaa ja kaikkea, olisi halunnut leikkiä vaan :) Ja hyppi kovasti kun tahtoi nuuhkia turpaa. Sylissä pääsi sitten tekemään lähempää tuttavuutta ja nuoli Tiinua sieraimesta :D Pöhkö koira. Ympäristö taisi pistää Kiiran vielä enemmän sekaisin, kun joka suuntaan olisi pitänyt päästä ja vauhtia löytyi vaikka muille jakaa. Sisällä tallissa päästettiin Kiira ja Leevi vapaana temmeltämään, ja Kiirahan oli aivan onnessaan. Hevosenkakkaa, jee! Monta karsinaa täynnä puruja, jee! Heiniä, jee!

Annan syliin oli myös tunkua, kun Leevi oli sitä mieltä että “tää on mun paikka!” :D

Tallissa ollut heponen ei ollut ihan niin innostunut hieromaan tuttavuutta kuin Kiira olisi ollut:

Illalla Kiiraa sitten kotosalla hieman väsytti, ja se jaksoi nukkua taas melkeinpä kokonaisen tunnin verran..

Pitäähän sitä nukkua vähän että jaksaa sitten taas riehua.

Tämä oli kauhea uutinen:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200810088393079_uu.shtml

Ja tarkemmin asiasta täällä. Voi Muusa-parkaa, toivottavasti toipuu pian :(

Tänään Kiira on ollut hämmentävän rauhallinen. Aamulla eikä päivällä meinannut ruoka oikein maistua loppuun asti, ja kakkaakin se panttasi päivällä ja illalla. Ei se ole koko päivänä tehnyt kuin kolmet normaalin 4-5 sijaan :o Lisäksi se ei ole tosiaan riehunut ollenkaan samaan malliin kuin muulloin, ja enemmän nuoleskellut käsiä kuin purrut niitä. Ja se pureminenkin on ollut paljon vähemmän kivuliasta. Kovasti on myös tykännyt olla rapsuteltavana. Voiko olla että tuon ikäinen koiruus jo vaistoaa jos oma ihminen on surullinen? En olisi kyllä millään etukäteen uskonut.

Onneksi minulla on Kiira <3

Käytiin eilen Kiiran kanssa saunassa :D Otettiin illalla mukaan kun mentiin saunaan, ja oli kyllä melko tohkeissaan. Suihkun alla piti käydä räpiköimässä ja samantien syöksyä kynnysmatolle nenä edellä puistelemaan vettä turkista.. Pestiin myös ihan shampoolla, ja sen jälkeen Kiira tuoksuikin taas hyvälle. Tosin kylppäri haisi koko illan ihan märälle koiralle :P Jännä juttu miten siirrettiin se haju Kiirasta sinne..

Saunan jälkeen Kiira riehaantui haukkumaan minulle, en tiedä eikö se sitten tykännyt siitä että mulla oli pyyhe päässä, vai siitä että koitin ottaa siitä kuvia, vai mikä lie villityskohtaus iski…

Komea punkkarikampauskin Kiiralle saatiin vahingossa:

Piti kiivetä sohvalle pakoon kun paljaat varpaat tuntuivat kiinnostavan vähän liikaa, ja siinä kieppuessaan Kiira sitten pyyhälsi ensimmäistä kertaa sekin sohvalle asti :O Piti äkkiä palauttaa se takaisin lattialle, ja toivoa ettei ihan heti olis uusimassa temppuaan.

Tänään oli historiallinen aamu, kun heräsin ennen Kiiraa :o Pääsin ihan alakertaan asti laittamaan keittiöön valot päälle, ennenkuin Kiira kömpi häkistään silmät ristissä keittiön ovelle. Se on nyt alkanut enemmänkin näemmä nukkumaan tuolla omassa pedissään, mikä on kyllä ihan positiivinen asia.

Päivällä kun käytiin vähän jaloittelemassa, Kiira löysi pihan aidan takaa jostain huovutetun pallon missä oli kulkunen sisällä. Vähän aikaa piti mietti että mitäkä, mutta tulin siihen tulokseen että tuskinpa tuota kukaan kovin paljon kaipailee ja annoin Kiiran pitää sen. Se onkin ollut illan suuri hupi, juosta kilisevän pallon perässä ympäri kämppää. Alkukotonakin Kiira on kovin viehättynyt Inkalle ostettuihin kissanleluihin, tuo oli vähän samaa sarjaa :)

Ja oivoi sentään, tässä illan viimeisinä tunteina Kiira nyt sitten tohinoissaan pääsi taas sohvalle. Ja vielä useampaan kertaan. Ei kyllä enää hyvä heilu, mihinkähän ihmeeseen nämä kaikki tavarat laittaa turvaan :/

Paino tänään 6,4kg. Edelleenkin aamulla Kiira alkaa vinkumaan kun kuulee liikettä yläkerrasta, tänä aamuna jopa haukkui :( Ei ole mukavaa.

Aamupäivällä mentiin ruuan jälkeen pihalle ja Kiira sai paniikkikohtauksen, kun naapurin penskat sattuivat olemaan samaan aikaan ulkona metelöimässä :/ Kiira oli aivan kauhuissaan, ja ihan tärisi reppana. Piti ottaa se syliin rauhoittumaan, vaikka itsekin olisin kyllä mieluiten paennut vaan paikalta (oikeesti sattui korviin).. Hassua että Kiira on ollut meillä kohta 4 viikkoa, ja nyt vasta ensimmäistä kertaa satuttiin yhtä aikaa naapurin lasten kanssa pihalle. Tosin eipä ne nytkään Kiiraa noteeranneet mitenkään, mikä oli ainakin mun puolesta ihan hyvä vaan :P

Illalla lähdettiin käymään meillä alkukotona, ja samalla reissulla käytiin myös Valkeisilla vähän kirmaamassa Leevin ja Annan kanssa. Kiira oli taas niin innoissaan! :D Se alkaa selvästi pitämään Leeviä jo tuttuna kaverina, ei paljoa tartte arastella enää. Nähtiin myös omistajistaan eksynyt saksanseisojapoika siellä metsässä, tuli tekemään tuttavuutta Leevin kanssa ja vaikutti kiltiltä tapaukselta. Kiiraakin haisteli, mutta kovin kauaksi aikaa ei Leevi sitä lähelle päästänyt. Taisi sanoa että “tämä on meidän, pysyhän kauempana” :) Jäi sitten harhailemaan yksikseen sinne. Oltiin jo tekemässä lähtöä poies, kun paikalle ajoi pari miestä autolla ja kyseli koiran perään, oli kuulemma ollut jo 7 tuntia kateissa :o Onneksi tulivat hakemaan, meitä meinasi jo alkaa vähän huolestuttamaan kun ei omistajia näkynyt ja yksi vaan harhailee siellä pitkin metsiä. Kiira näytti Annalle miten hienosti osaa istua ja mennä maahan, ja käsineenkin kävi pari kertaa metsästä hakemassa ja melkein toi minulle asti. Eiköhän siitä vielä noutaja saada :) Ja ainiin! Kiira kävi juoksemassa ojanpohjalla ja syöksyi tien alla menevään putkeen ihan tuosta vaan! :o Kävi toisella puolella tietä kääntymässä ja juoksi takaisin putken läpi ennenkuin könysi ojanpohjalta ylös. Selkeesti agilityainestakin löytyy :D

Alkukotona ei tällä kertaa nähty Inkaa kuin ohimennen, se oli yhdessä vaiheessa odottamassa ulko-oven takana sisäänpääsyä kun oltiin Kiiran kanssa eteisessä, mutta taisi säikähtää Kiiran haukahtelua niin että lähti pakosalle. Kiiran mielestä isän hirvimetsällä ollut reppu tuoksui aivan ihanalle, ja oli kuulemma ollut veriset kinttaat siinä repun päällä aiemmin että onpas kumma..

Hirvenluu jaksoi kiinnostaa vielä nyt illallakin kun tultiin kotia, ja sen nakertamisen jälkeen piti ahtautua sohvan alle unille. Alkaa käydä jo ahtaaksi tuo sohvan alusta, kun pienelle on tullut massaa vähän lisää :D

Huhhei kun ei ole jaksanut kirjoitella moneen päivään, jostain syystä ollut niin karmaiseva väsy. Viikko on kulunut aika rutiinilla jo, Kiira on jäänyt paljon helpommin yksin keittiöön, illalla rauhoittunut mukavasti nukkumaan ja nyt parina päivänä päivälläkin. Uskallan olla jopa varovaisen optimistinen tämän asian suhteen :) Huomattavaa on ollut myös se, että Kiira on mennyt päivällä pötköttämään petiinsä häkkiin kun olen ollut tekemässä lähtöä takaisin töihin! Tosin sitä on pitänyt odotella jokunen tovi, totesin että mieluummin hengailen keittiön ovenpielessä pari ylimääräistä minuuttia kuin kuuntelen sitä kiljuntaa mikä syntyy jos vain ryntään ovesta ulos.

Kiira on nyt tuntunut kasvavan melkein silmissä (tosin taidan kuvitella vaan), paino on noussut n. 100g päivässä. Tänään meni jo 6 kilon raja rikki! Tarkka paino oli 6,1kg. Tänään Kiiralla tuli myös 12 viikkoa täyteen, ja käytiin ottamassa ekat rokotukset Akuutissa. Kiira oli oikein reipas, eikä huomannut piikin pistoa ollenkaan, ja eläinlääkärikin sanoi että terveeltä ja sopusuhtaiselta vaikuttaa kaiken tuon karvan alla :D Ilmoitin meidät myös Akuutin pentukouluun kolmen viikon päästä, valitettavasti se eka kerta kahden viikon päästä oli jo täynnä. Vastaanottotäti päivitteli että miten on mahdollista että ollaan jo saatu Kennelliitostakin rekisteritodistukset takaisin :D Paperit tulivat tosiaan eilen postissa, huomasin jalostustietokannasta jo alkuviikosta että Kiira löytyy jo sieltä. Tuli aika jännä fiilis, että meidän pikkuinen on nyt sitten ihan virallisesti suomalainen <3

Maanantaina käytiin treffaamassa taas Leevi-enoa sekä viime viikonlopun uutta tuttavuutta Riimiä (ja Runoa), sekä tietysti Annaa, Pasia ja Pirkkoa. Kiira oli niiin riemuissaan! Leevi oli selvästi tuttu kaveri ja suorastaan Kiiran idoli, kun piti koko ajan juosta perässä :) Riimi oli myös oikein mukava uusi kaveri, jonka häntäkarvoja piti käydä vähän kiskomassa (ja leikkimässä tulella…) Kiiralla oli ihan omat peilileikit kehissä, juoksi isompien koirien perässä aina kun ne eivät nähneet ja heti kun joku tuli kohti, se syöksyi maihin. “Mittään en oo teheny! Oon ihan pieni ja vaaraton!” :D Toivottavasti ensi viikonloppuna päästään taas Leevi-enon kanssa kirmailemaan metsään.

Kiira sai myös ensimmäiset hirvenluunsa! Vähän kyllä arvottiin että apuva uskaltaako sille antaa, mutta keiteltiin luita jokunen tovi ja irroteltiin niistä sen verran lihoja kuin niistä irtosi, ja annettiin sitten Kiiralle kokeeksi. Ja eihän tuo olis siitä malttanut millään luopua! :D Rupesi murisemaan aluksi, mutta lopulta kuitenkin rauhoittui. Ihan onnessaan kuitenkin on luuta kannellut mukanaan ja varsin tyytyväisenä sitä jyystänyt (ja jättänyt käsien puremisen ja muun riekkumisen vähän vähemmälle, hurraa!).

Kovin kauaa ei kyllä ole kerralla annettu luuta pitää, vaan korjattu talteen ja annettu seuraavana iltana uudestaan. Ensimmäisenä päivänä Kiiralla oli maha vähän löysällä, mutta eipä tuossa onneksi paljoa sitä lihaa ollut. Enää ei ole yhtään, varsin hyvin on kaluttu puhtaaksi :)

Ollaan harjoiteltu nyt lisää vierelle tuloa, luvan pyytämistä ja odottamista sekä uutena vähäsen maahanmenoa ja luopumista. Odottaminen alkaa jo rauhallisessa ympäristössä sujua :) Eli kotipihalla, muissa ympäristöissä on vielä aikalailla hakusessa. Istuminenkin menee välillä kankulla keikkumiseksi, en olisi arvannut miten koomisen näköistä se voi olla kun koiranpentu istuu kankullaan ja heiluttelee takajalkojaan :D Hoh. Koittanut nyt kiinnittää siihen istuma-asentoon vähän enemmän huomiota, tosin entiiä oonko pilannut jo koko homman ;)

Mutta onko väliä, kun toinen on näin suloinen!! <3