Monthly Archives: September 2008

Taas on yksi hektinen päivä Kiiran kanssa takana. Se ilmeisesti aamulla aina herää kännykän herätysääneen ja alkaa vähän sen jälkeen vinkumaan, koska sama toistui tänäänkin vaikka herätys oli eri aikaan. Hitto :/

Käytiin pariin kertaan kiertämässä lähimaastoa pihan ulkopuolella, 20-30min päivällä ja illemmalla hitaaseen tahtiin. Kyllä se vissiin alkaa pikkuhiljaa tajuta että vetäminen ei hirveesti kannata, kun jään paikalleni se kääntyy monasti katsomaan että “no mihis sää jäit?” :)

Nähtiin päivällä taas siilejä, jopa kaksin kappalein. Ensimmäinen taisi kyllä olla joko varsin syvässä unessa tai sitten raato, kun se ei liikkunut yhtään. Jälkimmäinen himmaili tuossa naapurin pihan edustalla ja Kiira oli ihan kauhuissaan, kun se rapisteli lehtikasassa ja tuhisi. Kiira haki taas minusta turvaa, reppana.

Kun päästiin kotipihalle turvaan, niin sille piti ihan haukkua! :D Hölmö koira. Kävin ottamassa hurjan peloittavasta siilistä kuvankin:

Myöhemmin toisella reissulla Kiira vähän pelästyi vastapäisen talon pihalla haukkunutta koiraa, ja piti taas kivuta syliin turvaan. Tiellä kulkevat ihmisetkin pistivät jännittämään, koitin kovasti vetää Kiiran huomiota itseeni (juustolla) että se unohtaisi moiset häiriötekijät. Kovasti oli kuitenkin reipas taas noin muuten. Parkkipaikan läpi kulkeminen on tosin aina hieman haastavaa, eilen siellä oli ihania lätäköitä missä olisi pitänyt saada hyppiä ja pomppia, ja tänään tuulen mukana lentelevät lehdet rahisivat niiiiin mielenkiintoisesti..

Sisälläkin koettiin taas ikävyyksiä kun otin imurin esille, “taas tuo inha kapistus!” Kiira viettikin imurointiajan mahdollisimman kaukana keittiössä pöydän alla turvassa maaten. Ei kyllä taas uskoisi että täällä on muka siivottu, siisteys kesti ehkä noin kaksi tuntia, josta Kiira nukkui ensimmäiset 1,5 tuntia… Huoh. Mutta tää on nyt tätä. Keittiö pitänee putsata huomenna, ei viitsinyt alkaa stressaamaan Kiiraa enempää.

Sohvalle ja pöydille hyppiminen olisi niin mieluisaa, ja kieltoja ei Kiira paljon kuuntele. Heti uudestaan! Jee! Pois töniminen vain innostaa sitä enemmän, samoin vedellä suihkiminen, tänään otin kokeiluun tuollaiset koulutuslevyt joita nakellaan lattialle. Ensimmäiset pari kertaa tuntuivat toimivan, mutta sen jälkeen pikkuriiviö nappasikin levyt suuhunsa ja kantoi pois. Hoh, ei vissiin paljoa sitten pelottanutkaan :P On se sitten ihanan kovapäinen <3 Pitää koittaa hokea itselleen, että se on ihan vauva vielä, kyllä se siitä oppii.. Ihan varmasti oppii. Osaa jo poseeratakin, kunnon passikuvailme näemmä aina :D

Ja ainaskin se alkoi äsken ihan itse keittiössä nukkumaan kun laitoin portin kiinni ja seisoskelin tovin täyttämässä ristikkoa vieressä. Kun olin lähdössä, kävi vaan katsomassa että “jahas sääkö meet” ja meni takaisin pöydän alle, kops ja Z. Muutenkin on jo vähän malttanut olla yksinään toisessa huoneessa lelujensa kanssa ihan oma-aloitteisesti eikä ole ihan koko aikaa pyörinyt jaloissa. Alkaiskohan se pikkupikkuhiljaa vähän itsenäistymään? Hope so.

Kiira täytti eilen 11 viikkoa. Uutta kasvukuvaa en ole saanut otettua, kun ei ole nyt ollut kaveria seisottamassa sitä tahi ottamassa kuvaa :/ Jospa viikonloppuna onnistuisi. Tänään annettiin viimeinen satsi matolääkettä, ja varasin ensimmäinen rokotusajankin ensi viikon torstaille. Rauhoittumista ei ole ollut havaittavissa, mutta jospa se tästä.. Eilen kokeilin murista Kiiralle kun se kävi käsiin kiinni, ja se on tepsinyt vaihtelevasti vielä tänäänkin. Jee.

Tänään Kiiralla on ollut varsin tapahtumarikas päivä. Ollaan harjoiteltu taluttimessa oloa enemmältikin, käytiin päivällä kiertelemässä lähirakennuksia parinkymmenen minuutin ajan ja Kiira oli ihmeissään. Tiellä ohiajavat autot ja pyöräilijät hieman jänskättivät, ja syliin piti tunkea turvaan. Mutta paljon reippaammin jo muuten meni, ehkäpä se alkaa pikkuhiljaa oppimaan jotain.

Ulkona on ollut varsin syksyistä ja puista tippuvat lehdet kieppuneet kovassa tuulessa. Kiira ryntäili pihalla ihan tohkeissaan lehtien perässä, sitä oli hupaisaa seurata. Ollaan harjoiteltu vierelletulon alkeita ja odottamista ihan pikkuisen, Kiiralla tuo kärsivällisyys vaan ei ole mikään vahvin piirre ainakaan vielä :) Kovin innokkaana se kyllä aina nakottaa pihallakin jossain vieressä ja killittää silmiin odottaen että sais tehdä jotain. Vaikka ei sitten aina ymmärräkään että mitä siltä yrittää pyytää, varmaan tuo kielimuuri vielä vaivaa… :D

Illalla Kiiralla oli taas virtaa vaikka muille jakaa, eikä meinannut rauhoittua millään. Päätin kuitenkin lähteä sen kanssa käymään moikkaamassa vähän ihmisiä Blankon kroketti-illassa. Lisähaastetta aiheutti se, että käytössä on nyt vain henkilöauto, jolla Kiiraa ei ole aikaisemmin kuljetettu ja johon ei todellakaan kuljetushäkki mahdu. Ei muuta kuin valjaat päälle ekaa kertaa (voin kertoa ettei ollut ihan yksinkertainen operaatio, nappuloita sai tunkea Kiiralle ihan urakalla naamaan..) ja hihnalla kiinni turvavöihin takapenkille. Meni yllättävän kivuttomasti matka, Kiira ei vinkunut kuin vähän aikaa alussa. Sitten olikin jännää, kun nähtiin niin paljon uusia ihmisiä, jotka tulivat rapsuttelemaan ja joiden naamaa Kiira sai pestä :D

Todella reippaasti meni se tunteroinen mikä paikalla viihdyttiin, aluksi Kiira makoili sylissä kun maassa jänskätti sen verran, mutta kun porukka ja mekkala väheni, alkoi Kiirastakin löytyä taas rohkeutta ja liikettä. Sopivasti oli vähän väsähtänyt ja rauhallinen kun mentiin, joten ihmiset saivat ihan harhaanjohtavan kuvan tuosta meidän sähikäisestä :D Nähtiin tosiaan Pasi ja Riimikin, tytöt saivat haistella toisiaan sylissä vähäsen. Toivottavasti nähdään pian uudestaankin vähän valoisampaan aikaan ja sellaisella paikalla missä voi päästää lapsoset tutustumaan toisiinsa vapaanakin.

Kotimatkalla Kiira sitten kiljui, oli onnistunut kiertämään hihnankin ihan solmuun. Vielä tuntui virtaa riittävän, ja piti vähän riehua kotonakin, iltaruuan jälkeen käytiin pihalla ja sen jälkeen Kiira juoksi sisällä matot ihan rullalle. Jätti kuitenkin minut rauhaan ja purki energiaansa puruluuhun, mikä oli varsin piristävä yllätys. Tovin säntäilyn jälkeen se sitten kömpi sohvan alle nukkumaan. Jospa nyt nukuttaisikin hyvin, sormet ristiin :)

Kiira painaa tällä hetkellä n. 5,4kg. Ehkä. Mikäli vaakaan on luottamista :) Viikon päästä pitää mennä rokotukselle, joten aloitettiin tänään matolääkitys. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin Flubenoliin, jospa se olisi ihan riittävän tehokas. Laitoin ekan annostuksen aamuruoan päälle, ja hyvin tuntui kelpaavan :D

Ollaan harjoiteltu taluttimessa oloa nyt melkein joka kerta kun ollaan pihalla käyty, ja muutaman kerran ollaan käyty pihan ulkopuolellakin. Kodin lähistöllä ollaan kuitenkin pysytelty, pitäisi opetella tuo oikea talutinkäyttäytyminen pikkuhiljaa.

Iltaisin on älytön meno päällä, Kiira vaikuttaa ihan yliväsyneeltä kun riehuu niin tolkuttomasti, on selkeästi väsähtänyt muttei malta kuitenkaan ruveta nukkumaan. Ihan kuin pikkulapsi :P Kokeneemmat tiesivät sanoa että kyllä tuo iltavilliys menee parissa kuukaudessa ohitse, joten sitä odotellessa.. Kuulin myös, että nämä 3. ja 4. viikko saattavat olla ne kaikkein raskaimmat, kun pentu on jo ehtinyt tottua uuteen kotiinsa ja alkaa nyt sitten kokeilemaan rajojaan ennenkuin rauhoittuu (ja alkaa uskomaan kieltoja). Ihan lohdullista tietää.

Yritettiin josko vesisuihkepullolla voisi pahimpia riehumisia vähän hillitä, mutta pah. Toimi yhden riehumissession ajan mutta sen jälkeen se on vaan villinnyt tuota lisää. :P Kuvanmukainen pakkosylitys tuntuu toimivan parhaiten (tosin vaatii pitelijältä aika pitkää pinnaa).

Kädet alkaa olla aika hyvin verinaarmuilla molemmilla, ja maanantaiaamuna Kiira onnistui hyppäämään niin sopivasti kita auki että sain yhteen sormeen melko mojovan palkeenkielen :/ Onneksi se on jo paranemaan päin.

Ulkoilukertojen jälkeen on nyt saanut rampata tassupesulla ja on käynyt mielessä että pitäisiköhän alkaa katselemaan uutta asuntoa jossain vaiheessa. Ei ole oikein toimiva tällainen pohjaratkaisu että kylppäri on yläkerrassa, kun pitää joka kerta kantaa multainen (ja koko ajan kasvava) koiruus sinne asti pesulle :/

Juuri kun ehdin iloita siitä että Kiira on hienosti jäänyt yksikseen, se päätti tänään jatkaa vinkumislinjalla. Aamulla ja päivällä. :( Aamulla punnittiin painoksi 4,8kg ja tänään tuli tosiaan 10 viikkoa ikää täyteen.

Illalla käytiin Valkeisilla metsässä tapaamassa Annaa ja Leevi-enoa :D Kiira oli oikein reipas ja peuhasi Leevin kanssa, vaikka välillä hieman jänskättikin ja piti heittäytyä selälleen varmuuden vuoksi.

Hanskaa oli myös mukavaa vähän kanniskella varpujen lomassa.

Kovasti oli menoa ja meininkiä, joten kovinkaan monta tarkkaa kuvaa ei tuolta reissulta saanut otettua :) Lopussa meillä olikin hieman väsähtänyt pikkukoira.

… ja kotiin päästyä pitikin ottaa heti pienet tirsat :)

Yritettiin myös saada otettua 10-viikkoiskuvia, heikolla menestyksellä. Saiskohan sitä joskus ihan tarkkojakin kasvukuvia otettua :P

Tänään ensimmäistä kertaa Kiira jäi kotia aamulla ja päivällä ilman vinkunaa, touhuamaan lelujensa kanssa. Selkeää edistystä :) Aamupäivän aikana oli tosin taas keittiötä sisustettu uudelleen, häkin päältä oli revitty fleecepeitto lattialle ja sen mukana kaikki istuinpäälliset, sanomalehdet ja muut tavarat (juuri kun aamulla mietin että saapa nähdä milloin Kiira yltää sinne häkin päälle..) ja ne oli sitten iloisena kasana ympäri keittiötä. Mutta mitään ei ollut revitty! Paitsi yhtä keittiörättiä joka oli hyppyetäisyydellä alakaapin ovessa :F

Illalla jatkettiin ehdollistamista naksuttimelle ja leikattiin loput kynnet. Myöhemmin Kiiralla riitti taas virtaa vaikka muille jakaa, juoksi ympäri takapihaa ja intoutui kaivamaan kuoppia ihan tohkeissaan. Ei taas tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, kun katsoi sitä touhua. Lopulta piti hakea kamera :D

Kiiralla on brezneviläiset kulmakarvat ja multaparta xD

“Mittää en oo teheny!”

Multakekkereiden jälkeen vietiin pikkumyyrä pesulle, ekaa kertaa ihan oikeelle pesulle shampoon kera. Suihku oli jännä tuttavuus, Kiira yritti haukata vettä ja alkoi haukkumaan :D Vähän meinasi pesun aikana vissiin ahdistaa kun piti pikkasen vinkua, mutta varsin kiltisti kuitenkin oli. Nyt on taas pehmoinen ja hyväntuoksuinen pikku hauvva <3

Kiira painoi aamulla 4,6kg. Aloitti taas aamun vinkumalla kuuden aikoihin ja toisen kerran ennen kahdeksaa. Oliskohan lie halunnut pihalle silloin, vois vaikka veikata :/

Yksinjääminen ei tuntunut taas yhtään mukavalta, eikä yksinjättäminen, Kiira olis mieluiten tullut tuosta aitaportista yli. Toivottavasti se rauhoittuu ettei sitten vähän isompana oikeasti siitä rynni ylitse. Ilmeisesti se ei kuitenkaan kovin kauaa ole jaksanut itkeä perään, kun oli unilla molempina kertoina kun kotia tulimme. Kävin taas päivällä käyttämässä pihalla ja antamassa ruokaa, ja reippaasti osattiin taas pihalle tehdä asiat.

Illalla kokeilin ekaa kertaa naksua, eli ihan vaan ehdollistamista. Naks ja nami suuhun. Huomenna vois jatkaa :) Kynsiäkin koitin vähän leikata ja toisen etutassun sain napsittua. Huomenna vois koittaa saada toisenkin tassun. Kaippa se on hyväkin asia jos useampana päivänä tuota hommaa harjoittelee viikossa.

Tänään koitti tosiaan se etukäteen jännätty töihinlähtö ja Kiiran jättäminen yksikseen. Aamutohinoissa en muistanut pienokaista punnita, mutta jospa tuota huomenna muistaisi.. Oli yöllä hienosti osannut pissata sanomalehdille, ja pihalle tehtiin sitten molemmat hädät. Kakkapussia yritti tosin varastaa, ihme fiksaatio siihen hommaan :( Päivällä lahjoin sitä nappuloilla jotta sain kakat kerättyä rauhassa :D

Jätin Kiiralle motivointipalloon nappuloita, ja ilmeisesti oli kelvannut :) Vähän se jäi kyllä vinkumaan kun lähdin, mutta tuntui hiljenevän aika pian. Puolen päivän aikaan kun kävin ruokatunnilla kotosalla, oli keittiötä hieman järjestelty uudestaan. Yksi tuoleista oli siirretty keskelle lattiaa ja istuintyyny oli irrotettu ja kiskottu lattialle. Tuhoja ei onneksi ollut tehty. Olihan se surkeaa lähtä takaisin töihin, kun toinen jäi taas vinkumaan :(

Illalla meinasi sitten Kiiraa taas riehututtaa, ja pihalla iski älytön kaivamisvimma. Tuloksena koko koira oli ihan mullassa, eikä sille voinut kuin nauraa ja kiidättää tassu- ja naamapesulle. Eka kerta yläkerrassa kylppärissä oli vissiin vähän peloittava, mutta hyvin se sitten kuitenkin sylissä rauhoittui. Ei kyllä huumorintaju välttämättä itsellä riitä jos joka kerta pihalla käynnin jälkeen pitäisi alkaa tuota myyrää pesemään :/ Vois melkeen hommata kohta semmoisen “Äiti on vähän väsynyt”-paidan x__x

Kiira on ollut nyt viikon meillä, ja tuntuu kotiutuneen. Enää ei tarvitse itkeä muiden kuin omien ihmisten perään, ja yksinkin osataan jo vähän aikaa nukkua. Lauantain vastaisena yönä Kiira kyllä vinkui taas kuuden maissa, ja toisen kerran ennen kahdeksaa :/ Matolle oli myös jätetty haisevat terveiset, jotka oli ilmeisesti syöty myös parempii suihin. Yyh. Paino oli aamulla 4,5kg – jokohan tuo alkaisi pikkuhiljaa kasvamaankin :)

Päivällä tutustuttiin imuriin, joka hieman pelotti, mutta juuston avulla tilanne muuttui hieman vähemmän pelottavaksi. Suurin osa imurointiajasta oltiin kuitenkin pihalla. Lisää uusia asioita tuli myöhemmin päivällä, kun lähdettiin viikonlopuksi Otermalle maalaismaisemiin totuttamaan Kiiraa vähän erilaiseen ympäristöön. Tunnin ajomatka kului torkkuen, mutta tällä kertaa sylissä ei jaksettu olla vaan Kiira matkusti etupenkkien välitilassa. Kuljetushäkissä olemiseen (autoillessa) pitäisi totutella vähitellen, vielä ei ollut ehditty.

Otermalla Kiira jaksoi sinnikkäästi juoksennella perässä kun käytiin pellolla kävelemässä pitkässä heinikossa, ja rannassa oli ihana vähän räpiköidä ja kastella tassuja.

Lisäksi Kiira pääsi tekemään tuttavuutta lämpimän räkättirastaan raadon kanssa. Äänenvaimentimella varustettu pienoiskivääri ei paljoa hetkauttanut, ja räksä olikin aivan ihana!

Kiira kanniskeli sitä innoissaan ympäri pihaa, ja koitti jemmata sitä johonkin omaan piiloon. Tuli jopa lopulta räksä suussa luokse, mutta tuskin olisi sitä ihan oma-aloitteisesti luovuttanut ;)

Kuollut orava sen sijaan ei herättänyt muuta kuin inhoa, ja olin siinä Kiiran kanssa ihan samoilla linjoilla.

Illalla olikin sitten kovasti suuri väsy, tasapuolisesti kaikilla.

Sunnuntain vastaisen yön Kiira nukkui hienosti uuden paikan keittiössä eikä itkenyt ollenkaan! Taisi päivän rasitukset painaa niin että uni maittoi :) Ruoka sen sijaan ei taas oikein maistunut, ilmeisesti uusi paikka sen verran jännitti.

Sunnuntainakin koko aamupäivä meni Kiiralla torkkuessa, ja oma peti oli mukava paikka pötköttelylle.

Iltapäivästä käytiin tutustumassa metsämaastoon ja juoksenneltiin hiekkatiellä. Metsässä oli Kiiran nenään hirmuisesti uusia mielenkiintoisia hajuja mitä olisi voinut jäädä nuuskimaan pitemmäksikin aikaa..

Lisäksi kuulosteltiin haulikon laukauksia etäisyyden päästä, aluksi laukaukset hieman jännittivät, mutta pahempia hepuleita Kiira ei kuitenkaan saanut. Pyssymieskin oli ihan tuttu :)

Kiira kävi myös jälleen järvessä kahlailemassa, vaikka vesi ei mitenkään lämmintä tainnut ollakaan :/

Uusia räksänraatoja saatiin pakkaseen kokonaiset 7 kappaletta, onpahan harjoitusriistaa vähäksi aikaa. Vähän turhan paljon meinaa Kiira innostua omimaan noita tinttejä, en oikein tiedä pitäisikö niitä näyttää sille enemmän vaiko vähemmän. Ilmeisesti ainakin perusnoutoa pitäisi ruveta harjoittelemaan dameilla/leluilla ennenkuin lintujen kanssa voipi sellaisesta haaveillakaan.

Kotimatkalla Kiira nukkui jo takaboksissa kuljetushäkissä omassa pedissään, kaadettiin osa penkeistä jotta se näki meidät, ja ihan rauhallisesti oli koko matkan. Kotona iski sitten illan päälle vielä riehuntavaihde päälle, oli vissiin niin maaliman ihaninta päästä tuttuun paikkaan repimään tuttuja esineitä :S Huomenna onkin edessä paluu arkeen, ja Kiira saa olla päivän yksikseen. Tai ainakin muutaman tunnin, pitää käydä ruokatunnilla katsomassa sitä ja Heikki aikoi tulla aikaisemmin töistä kotia. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin.